Naiset F1-kuljettajina


F1 MM-sarjan kilpailuihin on yrittänyt mukaan viisi naista. Kaikki nämä seuraavat kauniimman sukupuolen edustajat pääsivät siis ajamaan F1-autoa GP-viikonlopun aikana. Kaikista tavalla tai toisella mukaan yrittäneistä naisista on tietenkin mahdotonta saada täydellistä listaa. Nainen kilpa-autoilija ei ole turhan yleinen näky, mutta ei kyllä mikään poikkeuskaan. F1-kuljettajiksi luokiteltavat naiset ovat: Maria-Teresa de Filippis, Divina Galica, Lella Lombardi, Desiré Wilson ja Giovanna Amati.

de FILIPPIS

Neiti Maria-Teresa de Filippis ajoi 1950-luvulla Italian kansallissa urheiluautokilpailuissa mm. OSCAlla ja Maseratilla. Luigi Musson tuella hän nousi F1-autoihin. Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa Jean Behran siipien suojassa, mutta kun Behra menehtyi 1959 Avusin radalla Saksassa, päätti Maria-Teresa lopettaa kilpa-ajouransa.

Kaudella 1958 italialainen de Filippis osallistui Maserati 250F autolla Monacon, Belgian, Portugalin ja Italian kilpailuihin. Monacossa hän oli yhdeksän karsiutuneen joukon kolmanneksi nopein. Belgiassa hän oli joukon hitain, mutta ketään ei karsittu pois, joten hän pääsi lähtemään Span 14.1 km pitkälle maantieradalle viimeisestä ruudusta. Hän ajoi läpi koko nopean kilpailun. Voittaja Brooksin keskinopeus autolla, jossa ei ollut käsittääkseni edes turvavöitä oli lähes 210km/h. de Filippis jäi kaksi kierrosta ja oli maalissa viimeisenä, mutta teki historiaa olemalla ensimmäinen nainen lajin MM-historiassa. Maalissa sijalla 10 Span radalla ei ole hävettävä suoritus. Portugalissa neitimme oli selvästi hitain.Stirling Mossin paaluaika oli Oporton radalla 2.34,21. Ruotsalainen Joakin Bonnier oli joukon toiseksi hitain (2.46,60). de Filippiksen kierros kesti 3.02,28. Harjoituksissa italiaano kolaroi autonsa, mutta hän sai käyttöönsä laina-Maseratin Geriniltä. Kierroksella 7 päättyi matka. Italiassakin de Filippis oli joukon hännillä, mutta ei paljoa muiden jäljessä. Kotikilpailu päättyi moottoririkkoon kilpailun loppuvaiheessa.

Kaudella 1959 de Filippis yritti Monacoon Behra-Porschella, mutta päätyi pitkän karsiutujien listan keskivaiheille. de Filippis syntyi 11.11. 1926 ja elää käsittääkseni edelleen.

LOMBARDI

Lella Lombardi (26.3. 1943-3.3. 1992) on selkeästi joukon tunnetuin. Luultavasti hän oli myös kyvykkäämpi kuin muut tämän artikkelin naiset. Kaikkiaan Lombardille kertyi 12 MM-starttia ja puoli MM- pistettä. Italialainen Lombardi oli kunnianhimoinen. Hän ajoi Formula Monzaa ja F3-luokkaa. Kaudella 1973 hän voitti Italian Ford Mexico mestaruuden. Kaudella 1974 Lella sijoittui F5000-luokan loppupisteissä neljänneksi. Ensimmäinen yritys kuninkuusluokkaan 1974 Brands Hatchissä tyrehtyi aika-ajoihin. Lellan sijoitus oli 28/34, mutta vielä sekunti olisi pitänyt saada ajasta pois, jotta viimeisestä ruudusta startanneen Schenkenin paikan olisi voinut napata. Samassa karsiutujien joukossa oli myös mm. Leo Kinnunen.

Kaudella 1975 paria ensimmäistä ja viimeistä kilpailua lukuunottamatta Lombardi oli paikalla kaikissa kilpailuissa. Viisi kertaa hän keskeytti ja kerran hän karsitui. Viidesti hän myös pääsi tuloksiin, ja Espanjasta aika-kirjoitin tallentui MM-pisteen puolikas. Lombardi oli kuudentena kun kilpailu onnettomuuden takia keskeytettiin. Alla oli March-.Ford, mutta viimeisessä kilpailussa hän ajoi poikkeuksellisesti Frank Williamsin laskuun. Valitettavasti sytytys meni tuolloin epäkuntoon lämmittelyssä ja kilpailu jäi ajamatta.

Kerran Marchilla ja kolmasti Brabhamilla Lombardi yritti kauteen 1976. Kahdesti hän pääsi maaliin ja kahdesti karsiutui. Kaikissa näissä kilpailuissa hän oli hännillä, mutta pari kertaa sentään toiseksi viimeisenä. Formula 1-uransa jälkeen Lombardi ajeli toisinaan urheiluautokilpailuissa. Keväällä 1992 hän menehtyi 48- vuotiaana syöpään.

GALICA

Brittiläinen Divina Galica (13.8. 1946) teki itsaään tunnetuksi suksilla.1970-luvun puolimaissa hän osallistui Shellsport G8-sarjaan. Formula 1 MM-osakilpailuun hän yritti kolmasti. Kauden 1976 Britannin kilpailusta hän karsiutui Surtees-Fordilla. Mike Wilds ja Lella Lombardi viipyivät Brands Hatchin kierroksellä Galicaa kauemmin, mutta koko kolmikko oli parin sekunnin erolla hitaampi kuin kilpailuun päässeet.

Parin vuoden tauon jälkeen tummatukkainen suhteellisen mukavan näköinen Galica rimpuili Heskethillä Argentiinassa ja Brasiliassa. Hän oli molemmissa koko joukon hitain.

WILSON

Etelä-Afrikkalainen Desiré Wilson (24.11. 1928) on ainut nainen joka on onnistunut voittamaan F1- kilpailun. Tämä ihme nähtiin Brands Hatchillä 7.4. 1980 Aurora-sarjan kilpailussa. Wilson ajoi tuolloin Wolf WR4 -autoa. Myös nopeimman kierroksen Wilson merkkautti tililleen samana päivänä. Toisen nopeimman kirroksen hän ajoi Thruxtonissa samassa sarjassa reilua kuukautta myöhemmin. Aurora-sarjan yhteispisteissä Desiré oli kuudes. Sarjan voitti Espanjalainen Emilio de Villota.

Ainut vierailu MM-sarjaan päätyi karsiutumiseen yksityisellä Williamsilla (Brands Hatch 1980). Wilson oli koko joukon hitain ajalla 1.16,31. Paalupaikalta lähti Didier Pironi (1.11,00) ja viimeisen ruudun varasi Jochen Mass (1.15,42). Kilpa-ajouransa jälkeen Wilson on työskennellyt Pohjois-Amerikan Indy Car-sarjan parissa.

AMATI

Italialainen Giovanna Amati (20.6. 1962) on viimeisin nainen F1 MM-radoilla. Amati karsitui Brabhamilla 1992 Etelä-Afrikassa, Meksikossa ja Brasiliassa. Kilpakokemusta Amatilla on mm. Italian vakioautoista ja F3000-luokasta, jossa hän ajoi neljä vuotta. Kilpa-ajouralle siirtymistä edisti 1986 kuollut ystävä Elio de Angelis. Muistaakseni Amatilla oli jossakin vaiheessa jotakin peliä Niki Laudan kanssa. Amati ei olekaan mitenkään hullumman näköinen näin miesnäkökulmasta katsottuna. Mahdollisuuksia näyttää kykyjää F1- luokassa hän ei oikein saanut. Hän oli selkeästi kakkoskuljettaja, eikä Brabhamilla ollut muutenkaan juuri edellytyksiä, kuten ei ehkä sen kuljettajallakaan. Karsiutumisten sarjaa tuli tuolloin jatkamaan Damon Hill.