ALKUSANAT

Almanakat ja kalenterit Suomessa
Hakemistosivullani lukee, että olisin henkilö, joka Suomessa johti
seurakuntaa, mikä katoaisi yläilmoihin vuosituhannen vaihteessako
Jerusalemista sovittaessa.
Vuosituhannen vaihteen tietämiin olen ennaltatiennyt
maailmaan tulevan mullistuksen, mikä tuhoaa suurimman osan kaikesta
maan päällä olevasta.
Muutamia almanakkojakin olen tallettanut maan alle, jos ne sielläkään
säilyvät vihan ajan yli.
Aikakausi vaihtuu niinkuin itse kirjoittamani "kalenterin"
otsikkokin kertoo:
Jerusalemista sovittaessa.
Ensimmäinen kansallinen almanakka syntyi vuodelle 1608 suomalaissyntyisen
Sigfridus Aronus Forsiuksen toimesta. Sen nimistö noudatti Turun
hiippakunnasta peräisin olevaa pyhimyskalenteria. Forsiukselta
ilmestyi Ruotsi-Suomea varten almanakkoja aina vuoteen 1623 saakka.
Ensimmäiset almanakat olivat kohdistetut Tukholman horisonttiin.
Vuodesta 1623 lähtien almanakka kohdistettiin Turun horisonttiin.
Niin jatkui aina vuoteen 1832 asti, jolloin alettiin laatia almanakkoja
erikseen Helsingin ja Oulun horisonttien mukaan. Tämä tarkoittaa sitä,
että auringon nousu- ja laskuajat ilmoitettiin kyseisissä paikoissa
tapahtuvan mukaisesti.
S. A. Forsiuksen jälkeen almanakkoja lienee toimittanut matematiikan professori
Simon Kexlerus akatemian kansleri Per Brahen ehdotuksesta. Vuoden 1650
vaiheilta asia on epäselvä, myös Andreas Thuroniuksen epäillään julkaisseen
almanakkoja. 1660 lähtien tiedetään olevan Suomea varten painettuja allakoita.
Kaikilta vuosilta niitä ei ole säilynyt eikä ole varmaa onko niitä kaikkina
vuosina ilmestynytkään.
Vuoteen 1705 asti Suomeen tarkoitetut almanakat olivat ruotsinkielisiä.
Silloin ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen almanakka professori Laurentius
Tammeliuksen toimesta. Matematiikan professori Nicolaus Hasselbom jatkoi
Laurentiuksen työtä 1726-49, jolloin almanakkaoikeudet annettiin Ruotsin
tiedeakatemialle. Kun Suomi liitettiin Venäjään, oikeudet siirtyivät Turun
akatemialle ja vuonna 1826 Helsingin yliopistolle.
Almanakkojen käyttö oli Suomessa harvinaista pitkään. 1700-luvun jälkipuoliskolle
saakka Pohjolassa seurattiin vuodenkulkua riimukalenterin avulla. Se on toiselta
nimeltään riimusauva kuten olikin puusauva mihin oli riimukirjaimin merkitty
vuoden päivät. Vuonna 1753 siirryttiin kokonaan gregoriaaniseen kalenteriin.
Almanakkaoikeudet ovat edelleen Helsingin yliopistolla. Nyt kun se
on julkaissut almanakan vuodelle 2001 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän
on kulunut 2000 vuotta oletetusta Jeesuksen syntymästä.
Tuhatluvun vaihteessakin laskettiin, mutta Kristuksen paluu ei voinut tapahtua ennen
kuin pettävä valerauha Jerusalemille, Pax Ierusalem toteutui.
31. 12. 2000 Harri Veijonen. Lähde: Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. SKS 1997.
G. E. Klemming & G. Eneström: Svenska almanachor, kalendrar och kalendariska
skrifter intill 1749. 1878.
G. E. Klemming & G. Eneström: Svenska almanachor och kalendarier 1749-1879. 1879.
Kustavi Grotenfeltz: Muutamia lisiä paimenmuistoihin vanhoista almanakoista
vuosilta 1702-1704. Helsinki 1912.
Gunnar Johansson: Vanhojen almanakkojen kätköistä.
Valvoja-Aika 11. Helsinki 1933.
Suomen almanakan juhlakirja. Helsinki 1957.
Arno Forsius Sigfridus Arnus Forsius almanakan tekijänä.
Bibliophilos 1986.