PARHAAT KAUTTA AIKOJEN

Hyvää ystävänpäivää Sinulle aikakauden lopun lähetessä vuonna 1999! Taustalla soivaa CCR:ää olen kuunnellut paljonkin. Tällä sivulla aiemmin oli taustamusiikkina 14-vuotiaana laulamani Proud Mary. 1980-luvun alussa valitin lastenmusiikin toivekonserttiin, kun alkoivat rajata kaikki hengelliset lastenlaulut ohjelmasta pois. Nykyisin pitäisi soittaa toimituksiin monta kertaa päivässä, mutta pahuuteenhan he vain siitä yltyvät. Viimeistään 1999 on täydessä mitassaan toteutumassa sekin Raamatun ennustus, että paha tulee pahemmaksi ja pyhä pyhittyy edelleen. Pyrkimys pyhitykseen ja profeetallisestakin sanasta vaarin ottamiseen sitä pyhyyttä ihmisessä on. Ei se, miltä näytämme tai miten olemme erehtyneet virheitä tekemään tai välttämään tekemästä. Musiikissa seurakunta sopii olla varsin suvaitsevainen, mutta suvaitsemattomuus tulee ulkopuoleltamme kohdistuen esimerkiksi näihin hyvinä pitämiini "kaikkien aikojen parhaiden" joukkoon lukemiini:

Lasse Heimonen on kuulunut suosikkeihini ja tässä hänelle ilmaista mainosta. Muistan mm. laulun Psalmi 1. Viktor Klimenko "Jerusalem - minun silmäteräni" on jo Vuosisadan henkilöissä mainittu olevan mielestäni vuosisadan paras äänilevy Suomessa. Hyvä kun sanoin Suomessa niin ei tarvitse kilpailuttaa ulkomaisten äänitteiden kanssa. Työttömän laulua olen kehunut, mutta sitä on voitu luulla toiseksi kuin Raimo Palolan tekemä. "Äidille"-kappaleensa mainittiin viime äitienpäivänäkin. Seppo Kohvakan "Kirja kitara ja mies" on yksi parhaita etenkin kun siinä tullaan Lappeenrantaan. Miestä itseään ei tosin ole muutamaan vuoteen näkynyt. Kuuluisipa Seppo kirkkoihin kuulumattomiin niin johan kutsuttaisiin.

Savonlinna-ajallani radiossa soitettiin hengellistä mielimusiikkiani erään ohjelman verran. Mukana taisivat olla "Oi muistatko vielä sen virren" ilmeisesti sitä perua, että sitä oli laulettu Tampereen poikakuorossakin. Kuoron johtajana toimi Tampereen Klassillisen lyseonkin musiikinopettaja, Osmo Hietala. Muistan Hietalan hyvän ennustuksen, kun Tampereen poliisitalon tiloissa linja-autoasemaa vastapäätä harjoitelleen poikakuoron vieraaksi tuli parikymppinen pitkätukka jannu, ja Hietala sanoi, että siitä tulisi vielä melkoinen suuruus Suomen maassa. No kai hänestä tulikin, kun maksaa verojakin valtiolle kai miljoonia markkoja, Leif Segerstam.
Oli myös "Olen kuullut on kaupunki tuolla" ja sitä perua, että Impilinnan pihassa kävi jalkapuoli laulaja kerjäämässä laulaen senkin. Oli myös "Kristallivirta" ja "Musta Saara" johtuen kai sukulaisestakin, lähetyssaarnaajasta "mustien Saara", Saara Jussila-Carlsnäs. Taitaa musiikkimaku muuttua ajan myötä, kun en muita nyt muistakaan.

On tosi- ja mielipidekysymyksiä. Musiikkimaku on mielipidekysymys. Jostakin kumman syystä monille suomalaisille on pesiytynyt käsitys, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi eli uskoi totuutena mitä tahansa, aina pelastuu. Tuskin edes luterilaiset papit sitä ovat opettaneet vaan kirkossahan pelastaa kirkko. Tai siis siihen valheeseen luterilaisten enemmistö ellei usko niin ainakin siihen käytännössä turvaa. Kun Kristus tulee ja puolet neitsyeistäkin jää tänne, se tarkoittaa sitä, että kirkkokunnista löytyvistä uskovaisista ja ajan tietävistä (Matteus 25. - neitsyeethän tietävät, että keskiyöllä tapahtuu) ehdokkaista puolet on niin pimeässä, paavilaisessa uskossa, ettei heistä ole Karitsan häihin. Olkaa toista mieltä ketkä olette jo halunneetkin tosikysymyksestä tehdä mielipiteenne ja sen myötä varmistatte paikkaanne tyhmien neitsyiden joukossa. Aiheesta löytyy myös kirjoitus, Keijo Lindeman: Kymmenen neitsyttä.

Parhaat kautta aikojen. Profeetat? Daniel on ilmiömäinen kera Johanneksen, mutta mitä tässä nyt Jeesusta tai muita Raamatun henkilöitä mainitsemaan. Raamattu kyllä opettaa, että ihmisprofetointiinkin pitäisi pyrkiä vaikka minun seurakunnassa, vaikka pelkkää haukkumista saisi muutenkin vaikka Suomen parhain Raamatun profeetallisen sanan selittäjä. Ei ole vieläkään kukaan kertonut, mistä Suomessa tapaisi edes saman tasoista ennaltatietämistä kuin täältä

Aliarvioimatta lainkaan suomalaisia kuten edesmenneet Niilo Yli-Vainio, Tapio Nousiainen, Vilho Rantanen ja Aapeli Saarisalo, parhaat oppi-veljeni ovat Gilbrant, Walvoord ja Lindsey. Löydä vaikka teos "Huomenna Harmagedon", tekijät John F. Walvoord ja John E. Walvoord. Julkaisuvuosi Suomessa 1975 ja sivuillaan lukee: " Daniel 9:26. Liitto voi olla yritys sovittaa arabien ja israelilaisten vastakohtaisuudet, jotka ovat kiinnittäneet maailman katseet Lähi-itään. Sopimus saattaa hyvinkin olla sanelurauha, jossa Israel luovuttaa takaisin suuren osan sodassa valloittamistaan alueista korvaukseksi vahvoista kansainvälisistä takeista, jotka annetaan Israelin turvallisuudesta." (sivu 119).
Hal Lindseystä olen tehnyt sivunkin. Kuitenkin tärkeintä on ollut perehtyä perusteellisesti alkuteksteihin kuten Daniel 9:24-27. Liittoahan tehdään jo, mutta monikaan ei uskalla sanoa suoraan kuten minä, että Jerusalemista sovittaessa Jeesus saapuu pilviin. Muuta mahdollisuuutta siinä ei ole, ja tapahtumat parhaillaan todistavat tulkinnan oikeaksi, loppuunsa asti toteutuvaksi. Joitakin yksityiskohtia vielä paljastuu 1999-2000. En todellakaan ala käymään neuvotteluja luterilaisten tietämättömien ja kai pimeydessään viihtyvien poikasten kanssa.

Harri Veijonen ystävänpäivänä 14. 2. 1999