JUUTALAINEN KANSA

 

Juutalaisten kantaisä Abraham syntyi Kaldean Urissa n. 2168 eKr. Hän sai Herralta kutsun muuttaa Kanaanin Maahan n. 2093 eKr. vaimonsa Saaran kanssa. Abraham lähti tietämättä minne. 

Abraham sai Saaran kanssa pojan nimeltä Iisak n. v. 2068 eKr. Saaran kuoltua Abraham sai uuden vaimonsa Keturan kanssa kuusi poikaa, mutta hän lähetti heidät itään, eivätkä he vaikuttaneet juutalaisen kansan tuleviin kohtaloihin muuten kuin sotien kautta. 

 

Iisakin poika Jaakob muutti 70 hengen kanssa Egyptiin v. 1878 eKr., jossa juutalaiset elivät 430 vuotta.

Juutalaiset pakenivat Egyptistä Mooseksen johdolla v. 1448 eKr. Juutalaisia oli silloin n. 600 000, mihin ei laskettu naisia eikä lapsia. Kansan kokonaismäärä oli yli 2 miljoonaa. 

Mooses ja Joosua suorittivat kansan katselmuksen n. 1408 eKr. erämaassa. Heitä oli silloin 603 550 asekuntoista miestä. Naisia, lapsia eikä leviläisiä laskettu mukaan. 

Luvatun Maan valloittaminen alkoi Joosuan johdolla v. 1408 eKr. 

 

Seuraavaa neljänsadan vuoden aikajaksoa kutsutaan Tuomarien ajaksi. Maassa ei ollut yhteistä johtoa, vaan heimot hajaantuivat ja asuivat itsenäisinä kukin sille arvalla määrätyllä alueella.

Saul valittiin Israelin kuninkaaksi n. v. 1052 eKr. Hän aloitti kansan yhdistämisen, mutta hänen seuraajansa kuningas David pystyi toteuttamaan kansan yhdistämisen. 

David valittiin Israelin kansan kuninkaaksi n. v. 1005 eKr. 

 

David suoritti kansan laskelman. Lukumääräksi saatiin Israelissa 800 000 asekuntoista miekkamiestä, ja Juudeassa 500 000. (Ensimmäisen Aikakirjan mukaan Israelissa oli 1 100 000 miekkamiestä.) 

Leevin ja Benjaminin sukukuntia ei laskettu mukaan, ei myöskään naisia eikä lapsia. 

 

Jos näitten osuus oli kolmannes väestön kokonaismäärästä, Israelin väestömäärä oli 3.9 – 4.8 miljoonaa.

Israelin kuningaskunta jakaantui n. v. 922 eKr. Pohjoisosaa kutsuttiin Israeliksi, eteläosaa Juudeaksi. 

Väestön kokonaismäärästä ei ole tietoja, mutta sotaväen suuruudesta voi päätellä jotain. Jos lähtökohdaksi otetaan edelliset luvut, Juudean asukasmäärä oli 1.5 miljoonaa, Israelin 2.4 – 3.3 miljoonaa. Ne olivat joka tapauksessa mahtavia valtakuntia silloisissa oloissa. 

 

Israelin ja Juudean kansat asuivat kuitenkin erittäin epävakaissa olosuhteissa. Ympäröivät kansat hyökkäilivät maahan jatkuvasti, egyptiläiset, aramilaiset, syyrialaiset, filistealaiset, arabit, assyrialaiset jne.

On hyvin luultavaa, että osa juutalaisesta kansasta muutti pois Luvatusta Maasta. Raamattu kertoo Danin sukukunnan muuttamisesta sille määrätyltä seudulta pohjoiseen Syyrian rajoille. 

Eräs esimerkki juutalaisten muutosta muihin maihin on kuningas Salomon vaskiseppä Hiram Tyyrosta. Hänen äitinsä kuului Naftalin sukukuntaan, isä oli tyyrolainen vaskiseppä. 

Arkeologit ovat tutkineet Ras Shamran kaupungin raunioita Syyriassa Latakiasta pohjoiseen. He ovat hämmästelleet kaupungin arkistoista löydettyjä kirjeitä, joiden alkuperä viittaa niiden olevan samalta ajalta kuin Egyptin ns. Amarna kirjeet. Ras Shamran kirjeitä on kirjoitettu neljällä kielellä, ja osa niistä on kirjoitettu pitkälle kehittyneellä alfa-bet kirjoituksella. Kirjeitä kirjoitettiin sumerin ja akkadin kielellä, mutta kolmas kieli tuotti ongelmia, kunnes sen hieroglyfit korvattiin heprealaisin kirjaimin. Neljäs kieli on tuntematon karinkieli. 

 

Kaikkein hämmästyttävin löytö on kirjeiden välittämä korkea moraalinen ja oikeudellinen taso, joka muistuttaa hämmästyttävästi sitä, mitä Mooseksen kirjat esittää. Immanuel Velikovsky tekee kirjassaan ”Ages in Collision” rohkean päätelmän: Kirjoittajat olivat juutalaisia, jotka asuivat kaupungissa. He käyttivät pitkälle kehittynyttä kirjoitustyyliä jo ennen kuningasten aikaa. Tämä kumoaa sen väittämän, ettei Israelissa ollut kirjoitettua Raamatun tekstiä ennen kuningasten aikaa. (Vrt kirjoitus ”Mitä todella tapahtui”) 

 

Vaikka Juudea ja Israel olivat väestömääränsä puolesta vahvoja, ne olivat sisäisesti hajanaisia ja usein taistelivat keskenään tai liittyivät vihollisen joukkoihin toista vastaan. 

 

Lopulta Assyrian kuningas Sargon II täydensi edeltäjiensä Tiglat Pileser III:n ja Salmanesser V:n aloittaman Israelin kuningaskunnan valloituksen ja täydellisen tuhoamisen n. v. 722 eKr. Hän varmaan suoritti sen aikaisiin valloitussotiin kuuluvia massamurhia, mutta niistä ei ole historian todisteita. Historian lähteet sen sijaan kertovat, että hän karkotti Israelista 27 290 asukasta, jotka sijoitettiin asumaan hänen valtakuntansa eri osiin. Mutta tuo luku on hämmästyttävän pieni. Minne miljoonat israelilaiset ihmiset katosivat? Historiatietojen mukaan Israelin kansaa pakkosiirrettiin kuusi kertaa ennen lopullista tuhoa. On selvää, että näissä oloissa suuri osa kansasta muutti vapaaehtoisesti rauhallisemmille seuduille.

 

Eteläinen Juudean kansa sinnitteli vielä pitkään ennen tuhoa, mutta v. 587 - 586 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessar II valloitti maan ja tuhosi Jerusalemin. Juudean kansa pakkosiirrettiin maasta lähes täysin. 

Juudean ja osan Benjaminin sukukunnan asukkaiden vaiheita voidaan osin seurata. Heidät siirrettiin Babyloniaan. Paul Johnson kertoo (History of the Jews), että Juudean asukasluku oli 200 000, niistä 20 000 jäi maahan. 

 

Persian valloitettua maan kuningas Kyyros salli niiden, jotka halusivat ja tunsivat siihen vetoa, palata takaisin Luvattuun Maahan. Heitä muutti sinne n. 50 000 henkeä v. 538 eKr. 

Mutta heidänkin lukumääränsä on kovin vähäinen. Mitä tapahtui niille, jotka jäivät paikoilleen? 

 

Seuraan heidän ja kymmenen muun sukukunnan vaiheita Don Espositon kirjan ”The Chosen People” antamien viitteiden mukaan. Hänen taustatietonsa mm.:  Yair Davidiy: Origin; Steve Collins: The Lost Ten Tribes of Israel Found; Anne Kristensen: Who Were the Cimmerians and Where Did They Come From? 

 

Esposito kertoo Steve Collinsia lainaten, että monet halusivat muuttaa tuomitusta Israelin kuningaskunnasta. Heillä oli useita mahdollisuuksia, joista valita uusi kotimaansa. Foinikialaiset olivat merenkulkijakansaa ja heillä oli useita alusmaita Pohjois-Afrikassa, Espanjassa ja muissa Välimeren maissa, Brittein saarilla ja ehkä jopa Pohjois-Amerikassa. Jokainen näistä oli potentiaalinen kotimaa. Elian kuivuuden aikana yhdeksännellä vuosisadalla eKr. pakolaisia oli niin paljon, että oli löydettävä kokonaan uusi siirtomaa. Tällainen oli Karthago Pohjois-Afrikassa. Israelilaisilla oli hyvät suhteet Tyyron ja Siidonin hallitsijoiden kanssa, ja näistä kaupunkivaltioista juutalaisia purjehti heidän laivoissaan ulkomaille. 

 

Egyptiläiset hävittivät Rash Shamran kaupungin, ja sen asukkaat siellä asuneiden juutalaisten kanssa pakotettiin muuttamaan muualle. Heitä muutti Karthagoon ja muihin Välimeren maihin. Karthago koki ennennäkemättömän kukoistusajan, varmaan suurelta osin siirtolaisten ansiosta, ennen kuin Rooman imperiumi hävitti sen. Mutta juutalaisia muutti kauemmaskin, Irlantiin, Brittein saarille ja Afrikkaan aina Etelä Afrikkaan saakka. 

 

Karthagon alkuperäinen nimi oli Kirjat Hadashah, joka on hepreaa ja tarkoittaa Uusi Kaupunki. Kreikkalaiset kutsuivat sitä nimellä Karchedon ja roomalaiset nimellä Carthago. Karthagon imperiumilla ei ollut kuningasta, vaan sitä hallitsivat maistraatit, joita he kutsuivat heprealaisella nimellä Sofetim, suomeksi tuomarit. 

Esposito olettaa, että Karthago oli tavallaan Israelin kuningaskunnan siirtomaa, ja Israelin kuningas sen hallitsija. 

Seuraavassa Esposito esittää muutamien heimojen uusia asuinsijoja.

 

Danin heimon jälkeläisiä muutti lukuisten  todisteitten mukaan Irlantiin, Skotlantiin ja Tanskaan. Danin heimolle oli ominaista nimittää asuinpaikkansa esi-isänsä Danin mukaan. Siksi nimi Danmark, Danin maa. Tuomarien kirjan 5:17 mukaan tiedämme, että Danin heimo oli merenkulkijakansaa: ”Ja Dan, miksi hän viipyi vierailla laivoilla?”  J H Allen kertoo kirjassaan ”Judah´s Scepter and Joseph´s Birthright” , että ryhmä maahanmuuttajia muutti Irlantiin. Heitä kutsuttiin nimellä Tuatha de Danaans, eli Danin heimo. He muuttivat sinne n. 721 eKr., mikä sopii hyvin pohjoisen kuningaskunnan tuhoamisen yhteyteen. Irlannissa on heidän jättämiään tiemerkkejä: Dans-Laugh; Dan-Sewer; Dun-Dalk; Dun-Drum; Dun-Gloe ja Dunsmor, joka tarkoittaa lisää daneja. Hepreassa Dan kirjoitetaan kahdella konsonantilla DN. Irlannin-kielinen sana Dunn tarkoittaa samaa kuin hepreankielinen Dan, suomeksi tuomari. 

 

Danin heimon jälkeläisiä muutti myös Brittein saarten kautta Tanskaan, mistä sen nimi sellaisenaan todistaa.

Danubejoki on nimetty Danin mukaan ja tanskalaiset ovat maahan muuttaneen Danin heimon jälkeläisiä.

 

Danin heimon alkuperäinen alue oli nykyisen Tel Avivin paikkeilla Manassen, Efraimin, Benjaminin ja Juudan heimojen keskellä. Mutta heidän naapureinaan olivat sotaiset filistealaiset, mikä pakotti osan heistä etsimään turvallisempia alueita. Osa muutti Syyrian rajalle Tyyron kaupungin korkeudelle Manassen ja Naftalin heimojen väliin. Pohjoisessa asuvat danilaiset muuttivat Assyriaan ja kauemmas. 

Herbert Armstrongin  kirjassa ”United States and Britain in Profecy” todetaan, että pohjoiseen muuttaneet danilaiset pakkosiirrettiin Assyriaan, ja vapauduttuaan sen vallasta he asuttivat jonkin aikaa Mustan Meren itäpuolisia alueita, Parthian imperiumia. Siellä on joennimiä Dnieper; Dniester ja Don. 

Skotlannissa vastaavasti Dans; Dons ja Duns ovat yhtä yleisiä kuten Irlannissa. 

 

SIMEONIN HEIMOSTA suuri osa pakeni assyrialaisia laivoilla Walesiin ja Englannin eteläosiin n. 720 eKr., eli samoihin aikoihin kuin Tuatha de Danaans muuttivat Irlantiin Samarian tuhoutumisen yhteydessä. Tästä voidaan päätellä, että Danin ja Simeonin heimon jäsenet purjehtivat yhdessä Brittein saarille. 

Sana brit tarkoittaa hepreassa liittoa ja ish tarkoittaa ihmistä, eli British tarkoittaa Liiton ihminen. Walesin asukkaat kutsuivat itseään muinaisen welshin mukaan Bryth y Brithan, mikä tarkoittaa Liiton maan liittolaiset (Covenanters of the Land of the Covenant). Tosiasia, että nämä Brythonic Keltit, jotka muuttivat Brittein saarille, kantavat nimessään liiton heprealaista juurisanaa BRT, todistaa heidän israelilaisen alkuperänsä. 

 

MUUT HEIMOT, edustaen valtaosaa israelilaisista, pakenivat maata pitkin uuteen kotimaahansa. Koska he eivät voineet mennä itään Assyrian pelossa eikä ollut tarpeeksi laivoja paeta meritse länteen ja egyptiläiset hallitsivat etelän suuntaa, pohjoinen oli ainoa pakosuunta Israelin pakolaisille. Historia todistaa, että juuri näin tapahtui. Kun israelilaiset pakenivat pohjoiseen, he saapuivat maahan nimeltään Arsareth Mustan Meren alueella. Toisessa Esdran kirjassa (2.Esdras 13:40-45) kerrotaan tästä paosta seuraavasti:

 

”Nämä ovat ne kymmenen sukukuntaa, jotka kuningas Hoosean päivinä pakkosiirrettiin pois omasta maastaan vankeuteen, jotka Shalmaneser, Assyrian kuningas, vangitsi ja vei heidät virran toiselle puolelle.

Mutta he suunnittelivat keskenään jättävänsä tämän pakanakansan ja muuttavansa etäisempään maahan, missä he ehkä pystyisivät pitämään Lain säännöt, joita he eivät olleet pitäneet omassa maassaan. Ja he kulkivat Eufrat-joen kapeaa uomaa pitkin, sillä Korkein teki ihmeitä pidättämällä joen juoksua paikoillaan kunnes he olivat kulkeneet yli. Mutta se oli pitkä taival, puolitoista vuotta, siihen maahan, nimeltään Arzareth”. Tämä maa tunnetaan nimellä Parthian imperiumi, ja sinne muutti luultavasti yli miljoona israelilaista. Referoin omin sanoin Steve Collinsin tekstiä tästä aiheesta. 

Tämä todiste edelleen dokumentoi suurta joukkoa Israelin kymmenestä heimosta heidän hylätessään maansa Assyrialaisille. Koska israelilaisilla oli tämän vaelluksen aikana 220 000 aseellista sotilasta, voidaan aiheellisesti arvioida tämän israelilaisjoukon lukumääräksi miljoona, kun naiset ja lapset lasketaan mukaan.

 

Perustuen Raamattuun ja maallisiin historiatietoihin siitä, mitä tapahtui muille heimoille, tämä ihmisjoukko luultavasti koostui Manassen puoliheimosta Jordanjoen länsipuolella, suurimmasta osasta Efraimin, Asherin, Zebulonin ja Isaskarin heimoa ja pienestä osasta Danin heimoa, joka asui Israelin pohjoisosassa. 

 

Tämä suuri israelilaisten joukko, asuttaessaan Mustan meren alueita, omaksui itselleen uuden roolin, mutta monet seikat todistavat, että he olivat heprealaisia. Maa Mustanmeren itäpuolella (ja pohjoiseen Armeniasta) tunnettiin nimellä Iberia, mikä todistaa heprealaisten läsnäolon tällä alueella. Heprealaiset olivat antaneet vanhalle foinikialais/israelilaiselle siirtomaalle Espanjassa nimen Iberia (Eberin mukaan), ja sitä on siitä lähtien kutsuttu Iberian niemimaaksi. Nykyisessä Espanjassa Ebrojoki on säilyttänyt muotonsa nimestä Eber, mikä todistaa heprealaisesta (foinikialaisesta) vaikutuksesta muinaisen Iberian niemimaalla. 

Heprealaisen nimen Iberia esiintyminen Armenian pohjoispuolisilla alueilla todistaa, että siitä tuli niiden israelilaisten uutisasutus, jotka välttivät Assyrian vankeuden vapaaehtoisella paolla. 

Vaikka Iberian kuningaskunta Aasian Kaukasuksen alueella harvoin esiintyy uusissa kartoissa, se näytetään Encyclopedia Americanan Armenian historiassa. Tämä kartta näyttää Iberian koon useita vuosisatoja israelilaisten tulon jälkeen, sekä ajalta, jolloin useimmat israelilaiset olivat muuttaneet sieltä Etelä-Venäjälle. 

 

Yhteenvetona edellisistä historiatiedoista sekä siitä, että heprealaiset nimet yhdistyvät näihin Mustan meren alueisiin, meillä on varsin pitävät todisteet, minne pakenevat israelilaiset asettuivat noin 724 – 720 eKr. Heidän uusi kotimaansa oli hyvin valittu, koska se oli vuoristoinen, mikä suosi sen puolustamista. Israelilaisten pako alueille, joita oli helppo puolustaa, todistaa, että he tarkoituksellisesti pakenivat alueelle, missä Assyria oli haluton jahtaamaan heitä. 

 

Myös juutalainen historioitsija Josephus Flavius mainitsee näistä Eufratjoen taakse paenneista heimoista: ”Aasian ja Euroopan puolella on vain kaksi Roomalle alamaista heimoa, mutta kymmenen heimoa on Eufratjoen toisella puolella, ja he ovat valtava joukko, joiden lukumäärää ei osaa laskea.” (Antiquities)

 

Israelin pohjoiset kymmenen heimoa, joista käytetään nimitystä Efraim, pakenivat Mustan Meren ja Kaspian meren alueille. Näistä israelilaisista käytetään nimeä Skyyttalaiset. 

Encyclopedia Americana:

 

”Skyyttalaiset asuttivat tätä aluetta (Mustan meren pohjoispuolella) noin 700 eKr. paikkeilla muodostaen yhden homogenisen poliittisen liittoutuman aina neljännelle vuosisadalle eKr., jolloin kansa pirstoutui useiksi ryhmiksi.”  On mielenkiintoista, että tämä tietosanakirja asettaa Skyyttien muuton alueelle tapahtuneen n. 700 eKr., jolloin israelilaiset karkotettiin Samariasta. Toinen havainto on se, että nämä skyyttalaiset muistuttavat piirteiltään eurooppalaisia, eroten täten jyrkästi mongolityyppisistä Skyyttian asukkaista. 

 

”Median historialliset arkistot kertovat, että v. 674 eKr. Assyrian kuninkaan Esarhaddonin vastustajina olivat mannealaisten, median ja äskettäin tulleitten kimmeriläisten (Cimmerians) yhtyneet joukot. Nämä juuri tulleet kimmeriläiset olivat luultavasti israelilaisia Samariasta, jotka olivat asettuneet medialaisten joukkoon vain muutamia vuosikymmeniä aiemmin. On syytä huomioida foneettinen yhteneväisyys sanojen Samaria ja Cimmerian välillä (sanakirjat toteavat, että c tulee ääntää kuten s). Näiden äsken tulleitten kimmeriläisten saapuminen Mediaan todistaa heidän olleen Samarian pakolaisia. Uuteen asuinpaikkaan muuttaneet samarialaiset olivat Syyrian vastaisia ja tulivat luonnollisesti liittymään Syyrian vastaiseen liittoutumaan. 

 

Nuo israelilaiset, jotka muuttivat Mustan meren alueelle, tunnetaan nimellä skyyttalaiset.”  

 

On olemassa muita todisteita, että kimmeriläiset olivat osa Israelin kadonneista kymmenestä heimosta.

Mannae Assyrian ja Urartun välissä oli yksi tärkeimmistä alueista, jonne Efraimin asukkaat karkotettiin.  

 

Sinne muuttivat kimmeriläiset juuri Israelin karkottamisen aikoihin. Muinaisissa assyrialaisissa kirjoituksissa todetaan, että Mannue tuli olemaan Skyyttian keskuspaikka. 

Anne Kristenson kirjoittaa kirjassaan ”Keitä olivat kimmeriläiset ja mistä he tulivat”: 

 

”Skyyttalaiset ja kimmeriläiset olivat kaksi ihmisryhmää, jotka näyttävät toimineen samoilla maantieteellisillä alueilla, ja joiden nimet näyttävät olevan vaihtoehtoisia jo assyrialaisissa lähteissä.” 

Yair Davidiy menee vieläkin pitemmälle todetessaan kirjassaan Origin: ”Kimmeriläisissä ja skyyttalaisissa joukoissa oli kolme pääryhmää: kimmeriläiset, skyyttalaiset ja gutit eli gootit”. Hän kertoo, että sekä kimmeriläisten että skyyttien historia sisältää edustajia kaikista näistä ryhmistä, joskin eri suhteissa. Myöhemmin Skyyttiasta itään (nyky-Venäjällä, Keski-Aasiassa, Siperiassa ja jopa Pohjois-Kiinassa) skyytteihin, kimmeriläisiin ja gootteihin liittyvät alueet olivat niitä, joissa tavattiin israelilaisten ja pakanallisten kanaanilaisten uskonnollisia rituaaleja. Arameaa puhuttiin yleisesti, Israelin heimonimet olivat käytössä, heimoklaanit olivat niitä, jotka mainitaan Raamatussa, ja sekä ajankohtaisia aiheita että myös Israelin hävinneiden heimojen käyttämiä legendoja esiintyi. 

 

Profeetta Aamos jo profetoi, että Israelin heimo asuisi siellä. (Aam 4:1-3) Aamoksen profetiassa Jehovah varoittaa Israelin kansaa, että heidän syntiensä tähden heidät heitetään Har-Mone´en. Har on hepreaa ja tarkoittaa vuorta, Mone lausutaan hepreassa Mannae. Suomalaisessa Raamatussa tuo kohta kuuluu: ”Ja muurin halkeamasta te lähdette ulos, kukin suorinta tietä, ja teidät heitetään Harmoniin päin, sanoo Herra.”

Persialaisissa kirjoituksissa skyyttalaisia kutsuttiin nimellä Sakia. Afganistanissa Sak (muodosta Sakia), oli paikalliseen kieleen muotoutunut sanasta Isaac (Iisak).  

 

Kirjailija Van Loon yhdistää ihmiset nimeltä Isqi-Gulu, jotka asuivat lähellä Leninkan järveä Iberian rajan lähellä Georgiassa, skyyttalaisiin. Isqi-Kolu vastaa nimimuotoa Isaaci-Kolu, mikä tarkoittaa Iisakin pakolaiset.

Isaac-sanan eri muodot yhdistetään monin tavoin skyyttalaisiin, jotka olivat samaa kansaa kuin kimmeriläiset. (Van Loon: Uratian Art Its Distinctive Tracts in the Light of New Excavations; 1966) 

On syytä muistaa, että Jehovah sanoi Abrahamille: ”Iisakin mukaan sinun siemenesi kutsutaan” (1.Ms 21:12)

 

(Suomalaisessa Raamatussa tuo kohta on käännetty: ”Sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”.) Sakia (skyyttalaiset) sanasta Iisak tunnettiin myös muodossa Saxe tai Saxon, ja Anglo-Saxons (anglosaksit) ovat heidän jälkeläisiään. 

 

Nimi Guti mainitaan usein yhdessä nimien Gimiri ja Sakia kanssa. Nimi Guti on vaihtoehtoinen nimi heimolle Gad, ja sillä on tärkeä rooli Sakia-nimen yhteydessä. 

Myöhemmin nimi Guti ja sen eri muodot kuten Guti, Gauth, Geti, Gothi, Godo ja Gad yhdistettiin gootteihin (Goths), jotka aikoinaan asettuivat asumaan Ruotsiin. Gauth, joka on yksi Gad sanan muoto, oli yksi termeistä, jota käytettiin gooteista (Goths). Saksin kaupunki Kaspianmeren luoteisrannalla kutsuttiin aikoinaan nimellä Saxon city, Saxonin kaupunki. 

Saksin oli yksi Khazarien pääkaupungeista. 

 

Khazarien uskotaan olleen israelilaisten Manassen ja Simeonin heimojen jälkeläisiä. (edellinen kirjoitus perustuu Yair Davidiyn kirjaan Origin) 

 

Se, että Israelin pakolaiset muuttivat Mustanmeren ja Kaspianmeren rannikoille ei kuitenkaan ole kaikkein hämmästyttävin historiallinen tosiasia, vaan se, minne he muuttivat sen jälkeen. 

Noilta alueilta heitä muutti Afganistaniin, Venäjälle, Ukrainaan ja jopa Intiaan ja Kiinaan asti idässä. Lännessä he levittäytyivät kaikkialle Euroopassa. Etelässä he aloittivat Karthagosta Pohjois-Afrikassa ja menivät sieltä kaikkialle Afrikkaan. 

 

On olemassa historiallisia todisteita, joiden mukaan ”kadonneet heimot” menivät myös Japaniin. 

Japanilaiset uskovat, että osa heidän esi-isistään muutti saarille Keski-Aasiasta, ja heillä on voinut olla yhteyksiä skyyttalaisten kanssa. Nimi Saka löytyy Japanissa. Sakai lähellä Osakaa, Sakata ja Sakuria ovat paikkojen nimiä, jotka on johdettu sanasta Isaac. Pieni ryhmä on voinut päätyä Japanin saarille ja he ovat voineet olla ensimmäisten muodollisten hallitsijaklaanien jäseniä. Japanilaiset on jäljitetty myös Japhetin poikaan nimeltä Javan. Hallitseva elementti Japanissa on ns. alppi-tyyppi, joka joissakin muodoissa muistuttaa keskieurooppalaisia. (C M White: The Modern Descendants of Dodanim &Tarshish.)

 

Jehovah puhui Jaakobille sanoen: “Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi; Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, minkä päällä sinä makaat, Minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. 

Ja katso, Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan, sillä Minä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanut sen, minkä Minä olen sinulle puhunut.” 

(1.Ms 28:13-15) 

 

Israelin kansa, Abrahamin siemen, on todella levinnyt kaikkiin ilmansuuntiin. Mutta nyt on elonkorjuun aika. 

”Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan Eufratvirrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen. Sinä päivänä puhalletaan suureen pasunaan, ja Assurin maahan hävinneet ja Egyptin maahan karkotetut tulevat ja kumartavat Herraa Pyhällä vuorella Jerusalemissa. 

(Jes. 27:12-13)

 

”Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patmoksessa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. 

Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkotetut miehet; ja Juudan hajotetut naiset Hän kerää maan neljästä äärestä.” (Jes 11:11-12) 

 

Mutta myöskin muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät Hänen liitossaan, Herra tuo Pyhälle vuorellensa Huoneessaan, jota kutsutaan kaikkien kansojen Rukoushuoneeksi. (Jes 56:6-8) Ja heitäkin otetaan leeviläisiksi papeiksi. (Jes 66:21) 

Juutalaisia on nykyisten arvioiden mukaan maailmassa kaikkiaan n. 14 miljoonaa, heistä asuu Israelissa runsaat 5.2 miljoonaa.  

Mutta nämä ovat niitä, jotka ovat tietoisia juutalaisuudestaan. 

 

Vain Jumala yksin tietää, kuinka paljon heitä on sekaantuneina muihin kansoihin. Mutta jokainen poimitaan talteen yksitellen. Ja he tulevat kumartaen rukoilemaan Israelin Jumalaa kolmannessa Temppelissä Temppelivuorella Jerusalemissa, kuten edellisetkin Raamatun kohdat todistavat. 

Vertailun vuoksi mainittakoon, että v. 48 Rooman valtakunnassa oli 6 944 000 juutalaista, eli 10 % Rooman valtakunnan asukasluvusta. Israelissa asui silloin 2 350 000 – 2 500 000 juutalaista. (Paul Johnson)

 

 

KASTEL 18.05.05

Gabriel