PYHÄNÄ PIDETTY

EPÄPYHÄ KEIHÄS

SEKÄ VAIHEITAAN

ADOLF HITLERILLÄ

"The Spear of Destiny" on englantilaisen Trevor Ravenscroftin teos vuodelta 1972. Se on suomennettu ja julkaistu otsikolla

PYHÄ KEIHÄS

Tällä sivulla aiheesta kerrotaan mainitun teoksen tietojen mukaisesti, mutta kysymykseksi nousee, onko todella olemassa PYHÄ KEIHÄS, mikä olisi siis Adolf Hitlerin ihannoiman keihään vastakohta. Ja jos sellainen keihäs on olemassa niin sehän näyttäisi lennelleen ja lentävän näiden sivujen ylläpitäjän, Harri Veijosen käsissä!

Adolf Hitlerin yritykset hallita maailmaa olivat saatanalliset ja hän on myös esikuva vielä häntäkin suuremmasta, tulevasta miehestä, jota Raamattu tarkoittaa ilmauksellaan lopun ajan suuri Antikristus, Saatanan poika. Pyhä keihäs-teos, vaikka olisi taustaltaan osittain antroposofinen tai steinerilainen, tunnistaa kuitenkin aivan oikein Hitlerin toimissa yritykset saada teoilleen apua itseltään Saatanalta, langenneelta enkeliruhtinaalta nimeltä Lusifer. Esimerkiksi kirja kertoo, että Albrecht Haushofer olisi tahtonut uskoa oman isänsä huomanneen Hitlerin olevan lusiferaalisen henkivoiman vallitsema, s. 237.

Teoksen mukaan kaikkein suurimpana vihollisenaan Adolf Hitler piti itävaltalaista filosofia Rudolf Steineria. Voimme vain arvailla, millaisia näkyjä Kolmannen valtakunnan johtaja näkikään ikivanhassa mystisessä aseessa. Hitler näki keihään ensi kerran vuonna 1909, mutta käsityksensä sen yliluonnollisista voimista lienee kehittynyt aikojen saatossa. Ravenscroft kuvaa Hitlerin ja ns. pyhän keihään kohtaamistahetkeksi, joka oli vuosisadan kriittisin aina siihen saakka kunnes amerikkalaiset vuonna 1945 saivat keihään haltuunsa.

Winston Churchill Walter Steinin ansiosta tiesi Hitlerin syvän kiinnostuksen Hofburgin museon keihääseen ja tiesi myös hänen uskovan sen maailmanvallasta puhuvaan legendaan. Hitlerin vallattua Itävalta hän ottikin Longinuksen keihään omistukseensa. Anschlussin yhteydessä se jäi kuitenkin Wieniin entiseen paikkaansa, mutta sitä vahti koko ajan valituista SS-miehistä kokoonpantu, Itävallan SS-johtajan Ernst Kaltenbrunnerin komennuksessa oleva vartio.

Saksassa vain Heinrich Himmer ei voinut ymmärtää mokomaa konstailua keihään ympärillä. Hän olisi ottanut keihään muitta mutkitta ja vienyt sen Henrik Linnustajan huoneeseen SS:n Wewelsburgissa olevaan pyhäkköön. Hitler oli kuitenkin keksinyt paikan jonne pyhä keihäs Saksassa sijoitettaisiin, Nurnbergin Pyhän Katariinan kirkkoon.

Ylipormestari Willi Liebel puoluejuhlien etevä näyttämömestari, sai kunnian huolehtia ja vastata keihäästä. Lokakuun 13., puoli vuotta Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen, keihäs ja muut kruununkalleudet kuljetettiin Nurnbergiin vahvasti aseistettujen SS-miesten vartioimalla junalla. Alkuperäisen sisärenkaan jäsenet tiesivät, että ainoa todella merkittävä esine tuossa muinaismuistojen ja pyhäinjäännösten kokoelmassa oli Heilige Lanze, pyhä keihäs. Professori Karl Haushufer, Adolf Hitlerin maailmanvalloitussuunnitelman arkkitehti, tiesi että pyhän keihään saaminen Saksan kamaralle oli lähtömerkki. Eikä kulunut vuottakaan kun maailma oli sodassa.

Pyhä keihäs seisoi jalustallaan valtakunnallisten arvoesineiden joukossa Pyhän Katariinan kirkossa Puolan taistelujen ajan ja vielä salamasotavaiheessakin, joka murskasi Ranskan vastarinnan ja työnsi englantilaiset mereen Dunkirkin luona. Hitler luotti, että keihäs oli Nurnbergissä hyvässä turvassa. Englantilaisten ilmahyökkäykset kuitenkin aiheuttivat vaurioita Pyhän Katariinan kirkon lähiympäristössä; kirkon kattokin särkyi jonkin verran. Keihäs ja muut arvoesineet siirrettiin silloin kiireesti varmempaan paikkaan, Königstrassen kulmassa olevan Kohnin pankin maanalaiseen holviin. Stalingradin raskaan tappion jälkeen keihäs siirrettiin 300 metriä syvälle keskiaikaisen linnoituksen kätköön, josta Saksan viholliset eivät sitä ikinä löytäisi!

Kolme kuukautta ennen Saksan luhistumista Walter Stein oli huomauttanut Winston Churchilille, että kruununkalleudet ja Heilige Lanze saattaisivat muodostua sodan jälkeen maanalaisen vastarintaliikkeen tunnuksiksi, mutta tämän huomautuksen johdosta ei ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Vasta myöhemmin, maaliskuussa 1945, kun liittoutuneiden tiedustelupalvelu ilmoitti puuhattavan Harzin vuoristoon keskittyvää vastarintaliikettä, perustettiin Steinin ehdotuksesta erikoisryhmä ottamaan selkoa kadonneista krununkalleuksista.
Kruununkalleuksia etsivä ryhmä haeskeli ylipormestari Willi Liebeliä, jonka haltuun arvoesineet oli virallisesti uskottu, mutta hän oli kadonnut ja myöhemmin löydettiin kuolleena. Huhtikuun 28. amerikkalaisten tiedusteluosasto tavoitti Liebelin sihteerin Dreykornin. Kuulusteluissa tämä kielsi tietävänsä arvoesineistä muuta kuin huhun, että ne olisi upotettu järveen.

Huhtikuun 30. 1945, jolloin Adolf Hitler ampui itsensä Berliinissä, hieman ennen sitä maanalainen salakäytävä keksittiin, ihan sattumalta. Pistoolit valmiina amerikkalaiset sotilaat laskeutuivat syvälle vuoreen johtavaan käytävään. Ns. pyhä keihäs siirtyi USA:n hallituksen omistukseen huhtikuun 30. päivä 1945, kello 14.10. Hitler kuoli vielä samana päivänä.
Sodan jälkeen pyhä keihäs kiinnosti amerikkalaisista eniten kenraali Pattonia, joka oli toisen maailmansodan omalaatuisimpia ja värikkäimpiä henkilöitä. Kenraali Patton oli historiallisesti suuntautunut, jälleensyntymiseen uskova okkultisti ja oli tutkinut ns. pyhää Graalia. Hän oli keihäästä tavattoman kiinnostunut, tutki sitä ottaen sen pois nahkalippaasta ja poisti holkin jolla ylä- ja alaosa oli liitetty yhteen.

Patton oli vihainen siitä, ettei kaikkia keihään vaiheita tarkoin tiedetty. Häntä kiinnosti etenkin, milloin naula oli sijoitettu keihääseen. Patton haukkui kaikki ammatti-ihmiset, jotka eivät olleet minkään vertaa perillä historiallista keihästä koskevista asioista. Olisivatko siipimäiset lisäkkeet samaa metallia joka oli poistettu keskeltä naulantilan saamiseksi, hän kysyi. Ketkä kuninkaat tai keisarit olivat laitattaneet tyviosaan ja naulan nuppiin upotetut kultaiset ristit? Kenraali juoksutti adjutantteja etsimään vastauksia kysymyksiin, joita tuli yhä uusia.

Pyhä keihäs-teoksen kirjoittajan, Trevor Ravenscroftin mukaan kenraali Patton oli ainoa amerikkalainen kenraali, joka tiesi mitä pyhän keihään joutuminen Yhdysvaltain omistukseen merkitsi. Varsinkin juuri silloin, kun USA oli saanut valmiiksi ensimmäiset atomipommit ja oli suunnittelemassa niiden käyttöä Japania vastaan kaukoidän sodan lopettamiseksi.
Kenraali Dwight Eisenhowerin ratkaisusta pyhä keihäs ja muut kruununkalleudet palautettiin Itävaltaan Wieniin. Vielä tänäänkin Longinuksen keihäs on Wienin hovimuseon aarrekammiossa. Kohtalokas keihäänkärki on punaisella samettialustallaan avonaisessa nahkalippaassa täsmälleen samassa paikassa kuin vuonna 1909, jolloin Adolf Hitler sen ensi kerran näki. Ns. pyhä keihäs, oikeammin Pyhän keihään vastakohta, Epäpyhä keihäs on siellä yleisön nähtävissä joka arkipäivä.

Harri Veijonen, joka vuonna 1972 heitti keihäällä ennätyksekseen jääneen Herran uutta vuosituhatta lupaavan 60.00 ja vuonna 2000 vihan ajan pituutta 3,5 vuotta ennakoivan surkean 35 metrisen, on tallettanut keihäänsä maan alle. Tarina pyhästä keihäästä on vain yksi monista Veijoseen liittyvistä, mitkä varmasti kiinnostavat ei vain seurakuntaa vaan myös niitä, jotka seuraavat ja palvovat Jumalan vastakohtia kuten Adolf Hitleriä.

Harri Veijonen 4. 12. 2000.

Lähde: Kirja "Pyhä Keihäs" ja linkit: