FELIX JA VEIJONEN. Monet kristityt tapettiin marttyyrina siksi, että he olivat kirjahulluja; hulluina hulluiksi väitettyihin kirjoihin. Eräs sellainen tapaus sattui noin 300 jKr. Karthagossa, jossa toimi seurakunnan paimenena Felix. Hän ei suostunut luovuttamaan pyhiä kirjoituksia poltettavaksi. Felix vietiin jopa keisarin eteen ja hänen yhä kieltäytyessä luovuttamasta kirjoituksia, keisari määräsi hänet mestattavaksi. Ilman pyhiä kirjoituksia emme tietäisi Herran paluusta. Olkaamme siis kirjahulluja, hulluina Pyhiin kirjoituksiin, joita niitä väärentämättä toistaa HV! Olethan tallettanut ja ehkä maan allekin piilottanut ainakin kaikki Veijonen zipit?! HV kuuluu aikamme kirjahulluihin tarkoitettiin sitten yltiöpäisiä kirjanystäviä tai totuutena pitämänsä sanan rakastamista. Sivuille kootaan lyhyt esitys erilaisista kirjahulluista antiikista nykyaikaan.
PLINIUS VANHEMPI. Raamatun kirjoittaja Saarnaaja sanoi kirjoja tai kirjoituksia tehtävän loputtomasti, vaikkei ollut tietoa edes kirjapainotaidosta. Kirjakauppalaitoksen syntymisen sanotaan alkaneen siitä, kun roomalaiset valloittivat Kreikan ja veivät saaliinaan suuria kirjastoja Roomaan. Eivät polttaneet kreikkalaista tuotantoa vaan siis yhdessä ovat hyökänneet juutalaisuuden ja raamatullisen kristillisyyden kimppuun. Antiikin kirjastoista väitetään säilyneen Vesuviuksen purkauksessa 79 jKr. tuhkaan hautautunut Herculaneumin raunioiden kirjastohuone. Vesuviuksen purkaukseen menehtyneellä Plinius vanhemmalla oli suuri kirjasto. Ellei kirjoja olisi, kaikki inhimillinen kulttuuri vaipuisi unohduksiin yhtä nopeasti kuin ihmiset itse, totesi Plinius vanhempi (23—79 jKr.).
RICHARD DE BURYN. Aikalaisten mukaan Durhamin piispan Richard de Buryn (1287-1345) makuuhuonekin oli niin täynnä kirjoja, että siellä oli vaikea liikkua kompastumatta. Jotakin yhteistä siis löytyy tuolla piispalla historiassa ja viimeisellä seurakunnan veturilla. Buryn kirjastossa oli teoksia lähes yhtä paljon kuin Pariisin yliopiston kirjastossa tuohon aikaan eli noin puolitoistatuhatta käsin kirjoitettua sidettä. Buryn teoksessa "Philobiblon sive de amore librorum" (Kirjanystävä eli kirjojen rakastamisesta), mitä on osittain suomennettu Bibliophiloksessa 2/1995, Buryn rakkaus kirjoihin on tullut sitä kautta, että kirjoista välittyy kristinuskon pelastava sanoma. Älköön makuuhuoneistanne rakkautta puuttuko!
ANTONIO MAGLIABECCHI. Tämä Toskanan herttuan Cosimo III:n kirjastonhoitaja eli vuosina 1633-1744. Hän oli koonnut kotikirjastoonsa noin 30.000 teosta, mikä tuohon aikaan oli mahtava määrä. Kuollessaan hän lahjoitti kirjastonsa julkiseen käyttöön ja siitä muodostui Firenzen yleinen kirjasto.
ISAAC D´ISRAELI. Juutalainen Isaac D´Israeli oli syntynyt toukokuussa 1766 ja kuollut tammikuussa 1848. Hän polveutui Espanjasta Italiaan karkotetusta juutalaissuvusta. Isänsä Benjamin oli muuttanut kauppiaaksi Englantiin. Kauppias pojastakin piti tulla, mutta hän antautui runoudelle ja kirjojen keräilyyn.
EMANUEL KANAJÄRVI. Pääammatiltaan maanviljelijä, tunnettu kirjojenkerääjä, syntyi 27. 3. 1801 Kalvolassa. Omistautui varhain kirjojen keräilyyn saaden harvinaisuuksiakin kuten Agricolan teoksia. Innostui lisää, kun Matti Pohto alkoi pitää hänen taloaan jonkinlaisena keskusmajapaikkanaan. Kanajärvi kuoli 2. 6. 1868. Vuonna 1908 hänen jälkeensä jättämää kirjastoa ostettiin n. 650 teosta HY:n hist.-kielitieteelliselle laitokselle.
MATTI POHTO. Maaliskuun 7. 1817 syntyi bibliofiili, kirjojen kerääjä Matti Pohto Ylistarossa.
Jo 8-vuotiaana kotinsa menetettyään Pohto joutui kerjuulle. Hän alkoi myydä arkkiveisuja
ja muita kirjasia. Vuodesta 1838 hän alkoi kerätä varsinkin vanhempaa suomalaista
kirjallisuutta. Hän tutustui yliopistonkirjastonhoitaja, senaattori F. W. Pippingiin,
joka suunnitteli täydellistä suomalaisen kirjallisuuden bibliografiaa.
Matti Pohdon avustuksella sellainen syntyi: Pipping: Luettelo suomeksi präntätyistä
kirjoista (1856-57). Teosta on saatavana näköispainoksena.
Matti Pohto kuoli Viipurin pitäjässä 30. 7. 1857.
Kanajärven talossa ollut kirjakokoelmansa katsottiin
perunkirjoituksessa 35 ruplan arvoiseksi.
Kokoelmalle ei nähty mitään arvoa, koska se sisälsi
pääosaltaan vain vanhoja kirjoja lähinnä uskonnollisia teoksia.
Matti Pohtoonkin samaistuneelta
HV:ltä kysytty ja vastauksensa:
"Mitä sinä sillä tiedolla teet?" Sitä arvoa siis sillä, kun tiesin milloin Jeesus tulee,
että saan Herran koko omaisuuden hallittavakseni (Matt. 24:45-47)!
F. W. PIPPING. Fredrik Wilhelm Pipping oli syntynyt 14. 12. 1783 Turussa ja kuollut 23. 1. 1868 Helsingissä. Hän oli Henrik Gabriel Porthanin oppilas ja uurasti kovasti saadakseen suomenkielisen kirjakokoelman mahdollisimman täydelliseksi ja luetteloiduksi. F. W. Pipping: Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista. Siinä Pipping antaa suomalaisesta kirjallisuudesta täydellisemmän luettelon kuin mistään muusta kirjallisuudesta maailmassa tuohon aikaan oli olemassa. Teos alkaa Agricolan Abckiriasta ja jatkuu vuoteen 1855 asti sisältäen 6603 teosta.
LARS MÅNSSON. Talonpoika Lars Månsson on kuin Ruotsin Matti Pohto. Hän eli vuodesta 1827 vuoteen 1904 ja keräsi noin 25.000 kirjaa. Hän oli isältään perinyt vanhan arvokkaan sukutilan. "Detta är den tragiska historien om Lars Månsson (1827–1904) , den boksamlande bonden från Tranemåla, berättad på ett absolut originellt språk. Biografin som prosadikt och feberdröm, bibliofilin som genomgripande öde."
JOHAN ANTERO CEDERBERG. Hän oli syntynyt 18. 5. 1852 Lohtajalla ja kuollut 28. 1. 1915 Mikkelissä. Ev. lut. pastori, jonka sanottiin olevan voimakas sananjulistaja ja ahkera kirkkohistorian tutkija. Tunnettiin bibliofiilisestä harrastuksestaan. Hänen suomalaisten varhaispainosten kokoelmansa oli maan suurimpia. Toimitti joistakin kokoelmansa teoksista uusintapainoksia.
E. J. ELLILÄ. Eino Johannes Ellilä oli syntynyt 10. 6. 1892 Sysmässä. Kirjastoneuvos, joka toimi mm. Bibliophiloksen päätoimittajana 1942-1953. Laaja kotikirjasto ja runsaasti kirjoituksia kirjoista ja niiden keräilystä. Teoksia mm. Oma kirjastoni (1949) ja Kirjojen taika (1952).
AARNI PENTTILÄ.
Aarni Penttilä
oli syntynyt Raahessa 5. 8. 1899 ja kuollut vuonna 1971.
Toimitti Suomen kieliopin ja avusti
Nykysuomen sanakirjan teossa.
Kirjastomme luettelossa
ensinnä mainitaan Mikael Agricolan ABCkirian näköispainos. Senkin toimitti
Aarni Penttilä. Hänet muistetaan parhaiten Aapiskukostaan
ollen eräänlainen suomenkielen Agricola aikanamme
siinä missä HV näyttää olevan aikamme Agricola
maan seurakunnallisena veturina.
Agricolan linjalla pysyttiin Suomen kirkkoihin kuulumattomassa seurakunnassa,
ja eniten Agricolasta luopui "Suomen kirkko".