NIKEAN KIRKOLLISKOKOUS

TEKEILLÄ = UNDER CONSTRUCTION

TAUSTAA

LIKINUS JA KONSTANTINUS

LIKINUS. Rooman keisari Licinius 307-324. Valerius Licinianus Licinius, more commonly known as Licinius, may have been born ca. 265. http://www.roman-emperors.org/licinius.htm.
KONSTANTINUS. Keisari Constantinus 306-337. Flavius Valerius Constantinus, the future emperor Constantine, was born at Naissus in the province of Moesia Superior, the modern Nish in Serbia, on 27 February of 271-273. http://www.roman-emperors.org/conniei.htm
Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon v. 313 Koska me Constantinus Augustus ja minä Licinius Augustus, onnellisesti kohtasimme Mediolanumissa … olemme me … ennen muuta katsoneet meidän täytyvän säätää siitä, mikä kuuluu jumalan kunnioittamiseen ja palvontaan, nimittäin antaa kristittyjen ja kaikkien vapaasti valita, mitä jumalaa haluavat palvella. (Konstantinus hallitsi tuohon aikaan valtakunnan läntisiä osia, Licinius taasen itäosia.) http://www.otavanoppimateriaalit.net/aineisto/lahdeaineisto/kristinuskon_voitto.htm
http://wwnet.fi/users/veijone/likinus_ja_konstantinus.htm

UNDER CONSTRUCTION

Kun Likinius huomasi, etteivät hänen salahankkeensa päättyneet hänen toivomuksensa mukaan, kun Jumala rakastamalleen keisarille saattoi ilmi jokaisen petoksen ja vilpin, eikä voinut pysyä salassa, hän ryhtyi ilmisotaan.
Päättäessään käydä sotaa Konstantinusta vastaan, hän otti myös taistellakseen maailman Jumalaa vastaan, jota hän tiesi Konstantinuksen kunnioittavan ryhtyi vainoamaan, aluksi varovaisesti hiljaa EUSEBIUKSEN KIRKKOHISTORIAA vv 415-425, OSA I

Konstantinus Augustus Rooman piispalle, Mitiadeelle, ja Markukselle.
Anulinus, kuuluisa Afrikan prokonsuli, on lähettänyt minulle useita kirjeitä, sen sisällyksisiä, että Kekilianusta, Karthagon piispaa, useat hänen virkaveljensä Afrikassa syyttävät monista asioista. Minusta näyttää hyvinkin vakavalta, että niissä provinsseissa, jotka kaitselmus itsestään on antanut minun alamaisuuteeni, ynnä lukuisan väestön, kansanjoukko huomataan eripuraisena kallistuvan huonompaan, ja että piispoilla on keskinäisiä riitaisuuksia. (Retikius, Maternus ja Marinus olivat Gallian piispoja. Niitä pidettiin puolueettomina, koska Galliassa ei vainoja ollut tapahtunut.) JEREMIAJAHU: NIKEAN KIRKOLLISKOKOUS

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyyn tehtiin muutos vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa, jossa oli läsnä yli kolmesataa piispaa ja keisari Konstantinus. Mukana oli historioitsija Eusebius, joka kirjasi muistiin tapahtumat. Konstantinus suri sitä, että pakanoiden näyttämöilläkin pilkattiin uskovien riitoja Jeesuksen jumaluudesta. Toiset väittivät, että Jeesus on Jumalan vertainen ja toiset olivat sitä mieltä, että Jeesus on alempiarvoinen kuin Jumala. Poistaakseen erimielisyydet, kirkolliskokous päätti muuttaa Matteuksen evankeliumin sanamuotoa luvussa 28:19,20 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää". - - Tässä vaiheessa tuli Jeesuksen tilalle Isä, Poika ja Pyhä Henki - kolminaisuus.

Ennen tuota kirkolliskokousta tehty Nestlen käännös on olemassa, jossa ei ole kastekäskyä ollenkaan tuossa kohdassa. On vain kehoitus opettamisesta. Jeesus sanoo: - - "Minun nimessäni." - - Ei ole edes mahdollista tehdä kaikkia kansoja Jeesuksen opetuslapsiksi. Mutta toki on mahdollista tehdä opetuslapsia kakkien kansojen ihmisistä, osittain. Tämä muutos on saanut aikaan eniten hajaannusta kristikunnassa.

Eusebius kirjoitaa: "Tämä vasta oikein viritti riidan." Siihen aikaan oli tapana kaikkialla, minne menitkin, että joku tuli kysymään sinulta: ´Mitä mieltä olet Jeesuksen jumaluudesta´? Tämä oli aivan yleinen puheenaihe kakkialla, koska kaikki Rooman kansalaiset kuuluivat silloin kirkkoon. Niinkuin nykyisin melkein kaikki suomalaiset kuuluvat kirkkoon. Nämä väärät tulkinnat ovat levinneet lähes koko kristikuntaan, jokaiseen kirkkokuntaan. Mitä merkitystä noilla sitten on?

Kirjapaja on julkaisut kirjan "Matteuksen evankeliumi", kirjoittaja Esko Haapa. Siinä kerrotaan Matteuksen lähetyskäskystä ja muutoksesta Nikean kirkolliskokouksessa. On olemassa Uusi Testamentti kreikaksi, joka on tuo Nestlen käännös. Ennen kirkolliskokousta pyrittiin hallituksen taholta hävittämään kaikki pyhät kirjoitukset ja Raamatunkäännökset. Siksi niitä ei ole saatavilla. Kaikki virallisesti käytössä olevat käännökset on tehty v. 325 kirkolliskokouksen jälkeen. Eusebios kirjoittaa historiassaan: "Areioksen kirjat poltettiin." Hän ei kannattanut muutosta Matteuksen lähetyskäskyyn. Kristillisen kirkon historiassa ei ole yhtään merkintää lapsikasteesta, ennen kuin vasta viidennellä vuosisadalla. Kuinka paljon tästäkin asiasta on riidelty uskovien kesken? Historia on hyvin mielenkiintoinen. Varsinkin Gummeruksen historia, joka on kirjoitettu uskon hengessä, raittiiseen sävyyn. Siinä käy ilmi kohta kohdalta, miten kirkon historia kehittyi vuosisatojen kuluessa. Samoin Eusebius kuvaa historiassaan yksityiskohtaisesti aikansa uskonnollista käytäntöä. Jeremiajahu


OLIKOHAN EUSEBIUKSEN KIRKKOHISTORIA SAMAA MIELTÄ

LIKINUS JA KONSTANTINUS

LIKINUS. Rooman keisari Licinius 307-324. Valerius Licinianus Licinius, tunnettu paremmin nimellä Licinius, syntyi vuoden 265 tienoilla. http://www.roman-emperors.org/licinius.htm.
KONSTANTINUS. Keisari Constantinus 306-337. Flavius Valerius Constantinus, myöhemmin keisari Constantine, syntymäpaikka Naissus Moesia Superior provinssissa, nykyisessä Serbiassa, helmikuun 27 vuonna 271, 272 tai 273. http://www.roman-emperors.org/conniei.htm
Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon v. 313. Koska me Constantinus Augustus ja minä Licinius Augustus, onnellisesti kohtasimme Mediolanumissa … olemme me … ennen muuta katsoneet meidän täytyvän säätää siitä, mikä kuuluu jumalan kunnioittamiseen ja palvontaan, nimittäin antaa kristittyjen ja kaikkien vapaasti valita, mitä jumalaa haluavat palvella. (Konstantinus hallitsi tuohon aikaan valtakunnan läntisiä osia, Licinius taasen itäosia.) http://www.otavanoppimateriaalit.net/aineisto/lahdeaineisto/kristinuskon_voitto.htm
OLIKOHAN EUSEBIUKSEN KIRKKOHISTORIA SAMAA MIELTÄ?
http://wwnet.fi/users/veijone/likinus_ja_konstantinus.htm (tekeillä)

PÖYSTI:

SANA VIIKONVAIHTEEKSI: OMANTUNNON VAPAUDESTA

Valtapuolueen ja hallitsevan uskontopuolueen edustajat tulivat Jeesuksen luo kysymään, onko luvallista antaa keisarille veroraha vai ei. Verorahassa, joka Jeesukselle näytettiin, oli keisarin kuva, ja Jeesus sanoi: Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. (Matt. 22:21)

Tässä lyhyessä lauseessa on asetettu selvät rajat ihmisen ja yhteiskunnan välille. Ihminen kuuluu Jumalalle, ja raha sille, joka sen on keksinytkin. Kysymys on omantunnon vapaudesta tai sen puutteesta. Sitä on niin monen sorttista keisaria, jotka konstilla tai toisella pyrkivät orjuuttamaan ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua. Verotus on vain yksi monista orjuutuksen välineistä. Jokainen, joka alistaa ihmistä, yrittää varastaa Jumalalta. Fariseukset ja herodilaiset, uskonnon ja valtapuolueen edustajat ymmärsivät heti, mitä heille oli sanottu ja menivät tiehensä miettimään uusia metkuja. Harmi juttu, sillä olisin mielenkiinnolla kuunnellut, mitä muuta Jeesus asiasta vielä sanoisi. Mutta kiusanhenget eivät kestäneet kuunnella Jeesuksen sanoja, ja niin mekin jäimme paitsi sitä herkullista keskustelua omantunnonvapaudesta, joka olisi syntynyt, jos kysyjinä olisivat olleet jotkut muut kuin pinttyneet konnat. Farisealaiset ja herodilaiset palasivat Jeesuksen kimppuun tunnetuin tuloksin. Tämän jälkeen Jeesuksen seuraajia vainottiin lähes kolmesataa vuotta. Omantunnonvapautta ei uskoville annettu, mutta he ottivat sen itse, vainojen uhallakin. Kun kristittyjen asia näytti voittavan Rooman, julistivat Konstantinus ja Licinius julistivat maahan uskonnonvapauden. Asiaa koskeva Milanon edikti annettiin vuonna 313. Roomalaisten antama uskonnonvapauden julistus oli vain syötti. Jo vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa uskonnonvapauden periaatteista luovuttiin ja kristittyjen vaino alkoi uudella nimellä. Konstantinus oli osoittautunut loistavaksi strategiksi. Hän oli saanut koukkuunsa vain kristillisen maailman pohjasakan, mutta sen avulla hän tuhosi koko kukoistavan kristikunnan. Rooman hallitsijoiden Milanon ediktissä julistamasta omantunnonvapaudesta ei tämän jälkeen puhuttu enää mitään yli tuhanteen vuoteen. Omantunnonvapauden tilalle tuli pakkovalta, petettyjen joukkojen uskonto ja kerettiläisroviot. Pakkovallasta huolimatta Euroopassa on ollut ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet käskyä: "Keisarille se mikä keisarin on, ja Jumalalle se, mikä Jumalan on". Omantunnonvapaus on keisari Jeesuksen julistama, eikä sitä tarvitse keneltäkään pyytää. Sitä on vain toteutettava. Fariseuksilla tai valtapuolueilla ei ole mitään oikeutta minun tai sinun omaantuntoosi. Jumala on Pyhä. Hän on Totuus, Rakkaus ja Elämä. Ihminen, joka joskus puhuu totta ja joskus valhetta, ei ole ymmärtänyt tätä jumalallista ahdasmielisyyttä. Jumala on aina Totuus, aina Rakkaus ja aina Elämä. Epäpyhälle ihmiselle Totuus, Rakkaus ja Elämä näyttää kahleelta. Rakkauden hän ymmärtää huoruudeksi ja Elämän mässäilyksi. Jumala haluaa eheyttää ihmisen, vapauttaa hänet siitä sisäisestä ristiriidasta, joka totuuden ja valheen, elämän ja kuoleman, rakkauden ja huoruuden välillä vallitsee. Ihminen kuuluu Luojalleen. Ihmisen omistaja, Luoja, vaatii ihmiseltä omien periaatteittensa, Rakkauden, Totuuden ja Elämän kunnioittamista ja noudattamista. Ihminen myös vastaa Luojalleen näiden periaatteiden noudattamisesta aina ja kaikissa tapauksissa. Ihminen ei voi koskaan vedota siihen, että minua käskettiin tekemään tuo tai toinen hirmutyö. Ihmisellä ei ole lupa olla ihmisen orja, sillä hän kuuluu Jumalalle. Jumalan ihminen on itsenäinen, mutta myös henkilökohtaisessa vastuussa teoistaan Jumalalle. Paha ihminen ei halua ottaa vastuuta teoistaan. Jos ihminen vihaa Totuutta, Rakkautta ja Elämää, niin hän mieluummin valehtelee, huoraa ja tappaa, kuin tekee Jumalan tahdon. Uskovalle ihmiselle vastuu ei ole ongelma. Hän tekee mielellään Jumalan tahdon. Euroopan historia, se josta Eurooppa vaikenee, on rikasta. Euroopassa itsenäisyytensä säilyttäneitä on kutsuttu bogomileiksi, kataareiksi, albigensseiksi, valdolaisiksi, lollardeiksi, anabaptisteiksi, mennoniitoiksi, byrsyllyyseiksi, strigolnikeiksi, molokaaneiksi ja monilla muilla nimillä, mutta Jumala on auttanut kaikkia ystäviään. Ne, joilta on puuttunut Pyhä Henki, "Jumalan sisällinen tunto", eivät ole kestäneet inkvisition tai salaisen poliisin edessä. Fariseukset ja herodilaiset, uskonto ja puolueet, kirkko ja valtio, ovat aina vaatineet enemmän kuin pelkän verorahan saamista. Vihollinen pyrkii manipuloimaan ihmisen omaatuntoa, Totuuden sijaan vihollinen tarjoaa valhetta, Rakkauden sijaan huoruutta ja Elämän sijaan sikiölähdetystä, atomipommia ja ajanvietettä kuolemaa odotellessa. Jumalan kansalla ei ole velvollisuutta vaati valtiota tai kirkkoa noudattamaan Jumalan periaatteita. Mutta Jumalan kansalla ei ole myöskään velvollisuutta alistua vihollisen orjaksi. Omantunnonvapaus ei ole armopala, jota me anelisimme jumalattomien ihmisten kädestä. Meitä ei myöskään petetä ihmisoikeuksien julistuksilla tai muulla sellaisella, koska me tiedämme, että ihminen ilman Jumalaa on peto, joka ei pysty toteuttamaan hyviäkään periaatteitaan ilman Jumalaa. Jumalan kansa suuntaa sanansa yksityisille ihmisille, että nämä pääsisivät vapaaksi vihollisen orjuudesta: voittaisivat omat viettinsä ja pystyisivät torjumaan ulkopuolisen painostuksen, noudattaakseen Jumalan lasten kirkkauden vapautta. Milanon ediktin antamisesta ehti kulua yli tuhat vuotta, ennen kuin kysymys omantunnon vapaudesta uudestaan tuli esiin. Renessanssiajan humanistit ryhtyivät kyselemään, miksi me aina poltamme roviolla näitä kerettiläisiä. Mutta humanistien pohdiskeluilla ei ollut vaikutusta kirkkoon tai valtioon. Omantunnon vapautta julistivat vain uskovat, jotka eivät ole alistuneet matelemaan kirkon ja valtion epäpyhän liiton edessä. Muut pitivät vapauden hintaa liian kalliina. Ensimmäinen konkreettinen julistus omantunnonvapaudesta Euroopassa annettiin Unkarilaisessa Transilvaniassa vuonna 1556 kalvinistien ja kastajien johtaessa maan asioita. Transilvanian uskonnonvapaus ei kuitenkaan jäänyt pitkäaikaiseksi, sillä jo parikymmentä vuotta myöhemmin sitä ei enää sovellettu kastajiin. Yleiseksi käytännöksi Euroopassa tuli, että kastajat tapetaan, koska kastajia ei saatu luopumaan omastatunnostaan. Eurooppalaiset eivät voineet sietää sitä, että ihminen ajattelee omilla aivoillaan ja tekee sitä, mikä on hyvä ja oikein. Ne vähät Euroopan uskovat, jotka olivat säilyneet elossa, pakenivat Amerikkoihin ja julistivat siellä uskonnonvapauden periaatetta. Rhode Islandin siirtokunnan perustajan, eurooppalaisittain kerettiläisen Rodger Williamsin siirtokunnan perustuslakiin kirjaama uskonnonvapaus ja Pennsylvanian kveekareiden harjoittama uskonnonvapauden periaate siirtyivät sellaisenaan Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin. Uskonnonvapaus on vain siellä, missä "annetaan Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu". Eurooppa piti hussilaisia, anabaptisteja, baptisteja, duhobooreja, molokaaneja, hlystejä, herrnhutilaisia, metodisteja, seekereitä, valdolaisia, hutteriitteja, mennoniittoja, kveekareita, unitaareja, stundisteja ja yleensä kaikkia Jeesuksen seuraajia pahoina ihmisinä. Nämä pahat lahkolaiset muuttivat hyvästä kirkollisesta Euroopasta Amerikkoihin ja lisääntyivät, jopa keksivät uusia lahkoja: helluntailiikkeen ja muita. Tätä suvaitsevaisuutta Eurooppa ei ole koskaan antanut anteeksi Amerikan Yhdysvalloille. Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa. Uskovia ei ole poltettu roviolla koskaan, ja uskon takia saatu pisin vankilatuomiokin on vain 29 vuoden pituinen. Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä on kuitenkin huomattava ero: Amerikoissa uskovat (eurooppalaisittain "kerettiläiset") julistivat uskonnonvapauden mahtikäskyllä tilanteessa, jossa he olivat vapaat menettelemään miten halusivat. Vapauteen ja vapaaseen valintaan perustuva omantunnonvapaus on ainut omantunnonvapaus. Meillä yhteiskuntarauha on turvattu uskovien ja jumalattomien välisellä kompromissilla, eikä sitä voida pitää omantunnonvapautena. Konsensus on saavutettu siten, että uskovat luopuivat uskovien kasteesta (henkilökohtaisen uskon tunnustamisen jälkeen aikuisena suoritettu upotuskaste) ja jumalattomat olivat olevinaan uskovia. Molemmat sopimusosapuolet noudattivat kohteliaita tapoja, tekivät töitä ja olivat osapuilleen rehellisiä. Mutta pakkokonsensuskirkosta lähdettiin jatkoille jo omin päin. Uskovat menivät omiin seuroihinsa: lestadiolaisiin, körttiläisiin, rukoilevaisiin pietistiseuroihin, vapaakirkkoihin ja niin edelleen.

Kirkko luopui konsensuksesta uskovien kanssa asteittain. Vuonna 1992 tehty raamatunkäännös on se, mitä profeetta Helena Konttinen (1870-1916) ennusti: Raamattu otetaan kansalta pois niin ovelasti, ettei kansa tiedä, ettei heillä enää ole Raamattua. Arkkipiispa Jan Vikströmin puheet olivat lähinnä pornolehtien tarinoita. Ajojahti Nokian herätystä vastaan on ajanut uskovat ulos kirkosta. Valtiolla ja uskovilla ei konsensusta ole ollutkaan, sillä uskovilla ei ole maanpäällistä yhteystoimistoa, jonka kanssa voisi tehdä sopimuksia. Toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä on petetty puhumalla "länsimaista", vaikka mitään länsimaata ei missään ole. Eurooppa on Eurooppa ja Amerikka on Amerikka. Asuin seitsemän vuotta Venäjällä ja pääsin läheltä seuraamaan amerikkalaisten pakolaispolitiikkaa. Monesti kodissani Moskovassa oli vieraita, jotka kävivät amerikkalaisten tentattavana, kun nämä selvittivät onko hakija ollut vainottu kunniallisen elämän tai jonkun muun syyn takia. Koko ajan vainottuja Jeesuksen seuraajia muutti Venäjältä, Valkovenäjältä ja Ukrainasta Amerikan Yhdysvaltoihin. Myös Eurooppa ottaa vastaan pakolaisia, mutta aivan erilaisia ihmisiä. Poikani työtoveri kertoi, että ennen pakolaiseksi tuloaan hän valmisti pommeja autotallissaan. Pommitehtailun tuloksena Persian shaahi tosin kaatui, mutta valtaan eivät päässeetkään sosialistit, niin kuin tarkoitus oli ollut ja kaveri joutui pakenemaan ystäviensä luo. Suomen Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti uudenvuodenpuheessaan vuonna 2001 huolestuneisuutensa suvaitsemattomuuden lisääntymisestä Suomessa. Mutta mistä suvaitsemattomuudesta olikaan kysymys? Olimme tekemässä asfalttitöitä maaseudulla. Muutamat koneaseman miehistä olivat hankkineet tilapäismajoituksen maatalon yläkerrasta. Illalla oli vähän ryypiskelty, ja kukin nukahti omia aikojaan. Kunnes sitten aamupuolella yötä kämpän toisesta päästä kuului karmea huuto: "Tästä tempusta minä tapan sinut!" ja samassa kaksi miestä lähti juoksemaan alas portaita, toinen karkuun, ja toinen, se suvaitsematon, sen tempuntekijän perässä. Eurooppalainen valtiollinen, kirkollinen ja puolueellinen suvaitsemattomuus kohdistuu kaikkeen kauniiseen. Suomen valtion ylläpitämät tiedotusvälineet tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen pilkatakseen sitä, mikä on Jumalasta. Muutama tunti sitten (30.01.2001) yleisradion uutisenlukija kertoi jostakin näyttelystä, joka oli saanut aikaan kohua maailmalla. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, kuka paskaa vääntää. Kaikkihan sitä tekevät. Kysymys on siitä kuka sen paskan käy etsimässä ja ryhtyy sitä levittämään. Minua ei muuten kiinnostaisi se, kuka on Suomen johtava paskanheittäjä, jollei kysymyksessä olisi valtion omistama laitos. Kansalainen, jonka kasvoille paska on heitetty, ei voi olla ajattelematta muuta kuin niitä henkilöitä, jotka valtion johdossa ovat: Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja niin edelleen. Se hauras konsensus, jota parisataa vuotta on harjoitettu, on tullut tiensä päähän. Jos te haluatte pilkata Jumalaa, älkää laskeko minua joukkoonne. Konseksuksen päättyminen on tervetullut ilmiö, jos uskovat käyttävät sen oikein. Jumalan tarkoitus on kasvattaa itsenäisiä ihmisiä, jotka eivät kumartele kahtaalle. Apostolien oppi on: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä", (kts. Apt 5:29). Se on omantunnonvapauden perusjulistus. Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien pyhien kanssa. Osmo Pöysti

ZEW:

Ensimmäinen yövartio oli alkanut. Viikon ensimmäisen päivän 'illan viileydessä' (1Ms 3:8) seurakuntaan hiipi luopumus (Rm 16:17,18; 1Kr 5:6; Gl 5:6-10; 1Tm 1:3; 4:1ss.; 6:3ss.; 2Tm 4:3,4; Tiit 1:10,11; 3:9-11; Hbr 13:9; 2 Pt 2:1ss.; 2Jh 9ss.; Ilm 2:14ss.). Harhaopit saivat yhä enemmän sijaa ja ennen ensimmäisen yövartion loppua seurakunta oli jo vajonnut syvään luopumukseen. Apostoli Paavalin opetus "Jumalan Israelista" (Gl 6:16) vietiin niin pitkälle, että erottauduttiin kaikista juutalaisuuteen viittaavista tavoista. Pääsiäisjuhla oli muutettu Jumalan asettamasta ensimmäisen kuukauden (aviv myöh. nisan) 14. päivästä (3Ms 23:5; Hes 45:21) kevätpäiväntasauksen jälkeistä ensimmäistä täysikuuta seuraavaan sunnuntaihin (Nikaian kirkolliskokous v. 325). Alkuseurakunta vietti Pääsiäisjuhlan alkaessa Raamatullisen kalenterin mukaan Jeshuan kuoleman muistoa, niinkuin Hän itse oli käskenyt (Lk 22:14-20), mutta luopumuksen saatua sijaa ylösnousemuksen juhlapäivä sijoitettiin sunnuntaiksi ja Jeshuan kuoleman muistopäivä sitä edeltäväksi perjantaiksi. Toisen vuosisadan lopulla tapa pääsi lopullisesti vallitsevaksi. Noin vuonna 4326-7 eli 321 jKr. Rooman keisari Konstantinus Suuri teki sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, valtakunnallisen lepopäivän ja kaksi vuotta myöhemmin se tuli myös Rooman kirkon lepopäiväksi. 4. käsky kuitenkin kehoittaa: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, Sapatti; silloin älä mitään askareita toimita..." (2Ms 20:8-11). Jeshua sanoo 'vuorisaarnassa', ettei Hän ole tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään. Hän sanoi, ettei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ei edes IVD jod-kirjain, joka on hepr. aakkosten pienin kirjain, vain pieni piirto), ennenkuin kaikki on tapahtunut (Mt 5:17ss.). 440-luvulla (4445 - 55 ihmisen luomisesta) Rooman kirkon johtoon tuli ensimmäinen paavi. Roomalaiskatolinen kirkko oli muodostunut. Se tukahdutti kaiken Raamatullisen uskon ja tappoi kerettiläisinä kaikki, jotka pitäytyivät Jumalan Sanaan. Toinen yövartio kului sen hallinnassa, (aikaisemman tavan mukaan) tai toinen ja kolmas (myöhäisemmän tavan mukaan). Oli tullut valhemessiaan eli antikristuksen hallitsema yö, jolloin kukaan ei voinut työtä tehdä (Jh 9:4).