TAISTELU MANSESTA

TAISTELU MANSESTA

Harri Veijosen runo. 26. 2. 1998.
Omistettu taiteilijaprofessori Veikko Sinisalolle.

TAISTELU MANSESTA

Mansessa synnyin minä, mää.
Helvettiin sinä, sää!

Misses jo tuu?
Kus on huutos.

Katso Ylkä tulee!
Estä ei mikkään.

Manse pelaa vielä.
Päivän jo näät vai.

Nysse vielä kulkee.
Kusse vielä nylkee.

Vauhdilla mennään.
Salasemiin asti.

Härkäpäitä.
Pärkähäitä.

Ei lopu Suomi.
Päiväskin päättyy.

Sari kävelee ikuisesti.
Kuolee viinakauppaan.

Viktor Klimenko laulaa aina.
Siperiaan kaatuu kasakka.

Metso vielä lentää.
Metsääkään ei jää.

Lapinniemeen katu.
Impilinnas satu.

Pojasta polvi paranee.
Pietarinkin poljin.

Tammerkoski kuohuu.
Valkeakoskikin poissa.

Virrat ne kestää.
Vaikenee laulain ja seisten.

Mooseksen päivät ei lopu.
Putoaa nahkurin orsiltakin.

Herra nyt sottii.
Tukenas ei koskaan.

Sulla on kuusi.
Otava ei mikkään.

Panit joka paikkaan.
Paista itse letut!

Mustolaan yliopisto!
Pirun kouluun Ouluun.

Vaikene Perkele!
Perkele aukenee sentään.

- (Saatana ensiksi)

"Mene ja tee sinä samoin".
Yksi Juudas riittää.

Saatana on Seppo Räty.
Hän Perkeleelle vielä näyttää.

Perkele Veikko Sinisalo.
Saatanan tyhmä, et Veikolle pärjää!

Sehän hokee sitä valerauhaa.
Lausuu hän vielä tämän.

- (Sinisalo ensiksi)

Paljonko pannaa.
Päiväkin riittää.

Se on tuhat vuotta.
Kulmiltas pääsen.

Vieläkö karkaat.
Johan se riittää.

Sana oli hallus.
Piru pelkkä narri.

Uusi taivas ja maa. Pysyt helvetissäs,Perkele!
(eikä enää vastaa)

Harri Veijonen
Seurakunnan Tiedotuskeskuksen
(kirkkoihin kuulumattomat) tiedottaja.

PS. Muistaakseni Veikko Sinisalon poika kävi Tampereen Clasua vähän alemmalla luokalla.

HOME