MOSHE ZEWin kirjoituksia

Moshe on kirjoittanut myös Hengellinen sionismi. Tällä sivulla käsitellään mm. hengelliselle Israelille tulevaa sapatin lepoa: Kuudes päivä alkaa noin vuonna 1998!

VARTIJA, MIKÄ HETKI YÖSTÄ ON? (Js 21:11)

Ihminen luotiin kuudennen (luomis-)päivän lopulla. Kun Jumala oli saattanut luomistyönsä päätökseen alkoi seitsemäs päivä, ShBT Shabat (1Ms 2:1-3). Vuorokausi Raamatun mukaan vaihtuu auringon laskiessa. TVRH Torah (Toora; suom. laki, dogmi; oppi, opetus; lakikirja; teoria, systeemi; 5 Mooseksen kirjaa) alkaa luomiskertomuksella ja siinä sanotaan: "Tuli ilta ja tuli aamu... päivä" (1Ms 1:5). Vuorokausi alkaa siis illalla jota seuraa yö ja aamulla alkaa päivä. Yö on jaettu yövartioihin. Vanhimpina aikoina juutalaiset jakoivat yön kolmeen vartioon, mutta Jeshuan aikana käytettiin roomalaisten tapaan neljää yövartiota. Niitä kutsuttiin seuraavasti: 1. ilta; 2. keskiyö; 3. päivänsarastus ja 4. aamu. Gideonin aikana oli käytössä kolme yövartiota, koska puhutaan 'keskimmäisestä yövartiosta' (Tuom 7:19). Päivä on jaettu kahteentoista jaksoon, joista Raamattu käyttää sanaa ShÁH hetki, tunti (Mt 20:3,5; 25:13; 27:45; Mk 15:25; Jh 1:39; 4:6,52; 11:9; Apt 2:15; 5:7; Ilm 8:1).

Vanhemman tavan mukaisesta yön kolmesta yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän 12:nnesta hetkestä (klo 18:sta paavillisessa järjestelmässä) yön 4:nteen hetkeen (klo 22:een), toinen 4:nnestä 8:nteen hetkeen (klo 02:een) ja kolmas 8:nnesta 12:nteen hetkeen (klo 06:een).

Uudemman tavan mukaisesta yön neljästä yövartiosta ensimmäinen ajoittui päivän 12:nnesta hetkestä (klo 18:sta paavillisessa järjestelmässä) yön 3:nteen hetkeen (klo 21:een), toinen 3:nnesta 6:nteen hetkeen (klo 12:een), kolmas 6:nnesta 9:nteen hetkeen (klo 03:een) ja neljäs 9:nnestä 12:nteen hetkeen (klo 06:een).

Ns. 11. hetki on päivällä klo 17 ja yöllä klo 5, eikä lähestyttäessä puolta yötä, kuten paavillisessa järjestelmässä. Kyseessä on kolmannen yövartion viimeisen neljänneksen alku vanhemman tavan mukaan tai neljännen yövartion viimeisen kolmanneksen alku uudemman tavan mukaan.

Illan viileydessä tapahtui syntiinlankeemus (3:8). Ennenkuin toinen yövartio oli loppuun kulunut Aadam ja Eeva kuolivat, kuten Jumala oli heitä varoittanut: "sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (2:17). Aadamin koko elinaika oli 930 vuotta (1Ms 5:5). Puolenyön aikaan Jumala otti pois Hanokin (kreik. Eenok, Jd 14), joka oli vaeltanut Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta. Hänen koko elinaikansa oli 365 vuotta (1Ms 5: 22-24). Gematriassa luku 300 on sanojen RVCH ELHIM Jumalan Henki lukuarvo ja 365 on sanan KRISTVS Kristus lukuarvo (Jh 1:41). Viimeisen yövartion alkamisen vaiheilla syntyi Nooa ja aamuhämärässä vuonna 1656 alkoi vedenpaisumus.

Aamulla 352 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen vuonna 2008 eli 1998 eKr. syntyi Abram jonka kanssa Jumala teki liiton ja siinä yhteydessä antoi hänelle uuden nimen, Aabraham, Isänsä Terah kuoli 205 vuotiaana vuonna 2083 eli 1923 eKr.. Aabrahamille syntyi Iisak ja Iisakille syntyi Jaakob. Hänen kahdestatoista pojastaan tuli heprealaisten sukukuntien kantaisät. He päätyivät Egyptiin, jossa heidät orjuutettiin. Kaikkiaan he olivat Egyptissä 430 vuotta. Aamulla noin kolmannella hetkellä syntyi Mooses, mies, jonka Jumala nosti heprealaisten johtajaksi ja hän johdatti heidät ulos Egyptistä viedäkseen heidät maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Lähtö tapahtui noin vuonna 2557 eli 1448 eKr. Kansan napinoinnin tähden perille pääsi ainoastaan kaksi alkuperäistä lähtijää eli Joosua Nuunin poika ja Kaaleb Jefunnen poika ja heidän lisäkseen erämaassa syntynyt sukupolvi. Jeriko hävitettiin noin vuonna 2600 eli 1400 eKr.

Puolen päivän aikaan syntyi Daavid joka tuli kuninkaaksi Saulin jälkeen. Temppelin rakennus aloitettin 480. vuotena Egyptistä lähdön jälkeen eli Salomon neljäntenä hallitusvuotena noin vuonna 3037 eli 968 eKr. (1Kn 6:1). Aika Egyptistä lähdöstä Salomon Temppelin rakentamisen aloittamiseen voidaan jakaa 12 jaksoon, joista kukin on 40-vuoden pituinen (12 x 40). Erämaavaellus käsitti ensimmäisen jakson (2Ms 16:35). Tuomarien aikana nähdään tällaisia 40-vuoden jaksoja (Tuom 3:11,30; 5;31; 8:28; 13:1). Eelin pappeusaika oli myös 40-vuotta (1Sm 4:18), samoin myös kuningas Saulin hallitusaika joka alkoi vuodesta 2953 eli 1052 eKr., kuten myös kuningas Daavidin hallitusaika, jonka alku oli vuonna 2993 eli 1012 eKr, jolloin hänestä tuli Jehudan (Juudan) kuningas. Seitsemän vuotta myöhemmin (3000 eli 1005 eKr.) hänestä tuli koko Israelin kuningas (1Kn 2:11) ja Jerusalemista tuli Israelin pääkaupunki.

Seitsemännen hetken vaiheilla Salomon seuraajan Rehabeamin aikana noin vuonna 3073 eli 932 eKr. kymmenen sukukuntaa teki kapinan ja muodosti Pohjois-Israelin valtakunnaksi, joka tunnettiin nimellä Israel tai kymmenen sukukunnan valtakunta. Eteläistä Israelia kutsuttiin Juudaksi tai kahden sukukunnan valtioksi. Siihen kuului lähinnä Juuda, osa Benjaminia ja ne leeviläiset, jotka halusivat pysyä uskollisina Jerusalemin jumalanpalvelukselle (1Kn 12:17). Noin kahdensadan vuoden aikana Israelissa oli 19 kuningasta. Näiden joukossa ei ollut ketään Israelin Jumalaa pelkäävää. Pohjoisen valtakunnan historialle oli tunnusomaista karkea luopuminen Herrasta Mooseksen kautta säädetystä jumalanpalveluksesta. Valtakuntien jälleenyhtymisen estämiseksi Jerobeam pystytti pyhäkön Beeteliin, rakensi uhrikukkuloita sekä alttareita ja "teki papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä" (1Kn 12:31). Hän teetti myös kaksi kultaista vasikkaa, toisen Beeteliin ja toisen Daaniin ja käski kansan palvella niitä (12:26- 33). Pakanallinen epäjumalanpalvelus vakiintui valtion uskonnoksi (16:29-34). Ahabin foinikialaisen vaimon, Iisebelin, kautta tuli maahan Baalin ja Astarten palvonta ja Samariaan rakennettiin epäjumalantemppeli. Tänä luopumuksen aikana esiintyi kuitenkin voimakkaita profeettoja, ennenkaikkea Elia ja Elisa, lisäksi Aamos, Hoosea, Joona ja Obadja. Juudan valtakuntaa hallitsi Daavidin kuningashuone - 19 kuningasta ja yksi kuningatar - jakaantumisesta valtakunnan häviöön asti. Monet Juudan kuninkaat pelkäsivät Jumalaa ja olivat uskollisia Hänelle. Kuitenkin noin puolet eteläisen valtakunnan kuninkaista oli jumalattomia ja luopioita. Juudassa vaikuttivat monet huomattavat profeetat: tärkeimpiä olivat Jesaja ja Jeremia, sitten Miika, Jooel, Sefanja, Naahum ja Habakuk.

Vuonna 3283 eli 722 eKr. täyttyi Israelin synnin mitta. Israelin pääkaupunki vallattiin, kuningas Hoosea syöstiin valtaistuimelta ja kansa vietiin Assuriin (2Kn 17. luku). Maahan tuli vieraita kansallisuuksia Baabelista ja muualta. Näillä siirtolaisilla oli oma uskontonsa ja omat jumansa. Enää eteläinen valtakunta edusti Jumalan valittua kansaa. Mutta myös eteläinen valtakunta petti liiton ja kulki sen vuoksi loppuaan kohti. Vuonna 3405 eli 600 eKr. Juuda joutui verovelvolliseksi Baabelille. Vuonna 3408 eli 597 eKr. Baabelin kuningas Nebukhadretsar (Nebukadnessar) valloitti Jerusalemin ja osa kansaa vietiin Baabeliin. Vuonna 3417 eli 588 hän uudelleen piiritti Jerusalemia. Vuonna 3419 eli 586 eKr. Jerusalem valloitettiin ja Shlomon rakentama Temppeli hävitettiin 382 vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen ja suurin osa kansasta vietiin Baabeliin. Juudan valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta. Gematriassa luku 136 on ISVS Jeesus-nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja nimen IRVShLM Jerusalem kirjainten summa on 586 (Raam. heprea; nykyhepr. summa on 596). Kolmas, viimeinen erä pakkosiirtolaisia vietiin vuonna 3423 eli 582 eKr. Juutalaiset eivät Baabelissa olleet varsinaisesti vankeina, vaan heistä tuli lähinnä siirtolaisia. Heillä oli uskonnonvapaus ja hyvät taloudelliset olosuhteet. Lupauksen maan menettäminen koski kansaan (Ps 137) ja profeettojen, Hesekielin ja Danielin johdolla siitä kasvoi uusi, puhdistettu Jumalan kansa.

Yhdeksännen hetken vaiheilla täyttyi 70-vuotinen pakkosiirtolaisuusaika. Esran, Serajan pojan aikana kunnostettiin Temppeli. Vuonna 3466 eli 539 eKr. Persian kuningas Koores valloitti Baabelin ja hän antoi juutalaisille luvan palata kotimaahan. Vuonna 3467 eli 538 Serubbaabel Sealtielin poika johti n. 50000 juutalaista takaisin Jerusalemiin ja seuraavana vuonna Temppelin perustus laskettiin (Esr 3:1ss.). Työ kuitenkin keskeytyi ja sitä jatkettiin vuonna 3485 eli 520 eKr. ja Temppeli vihittiin vuonna 3489 eli 516 eKr. Esteristä tuli kuningatar vuonna 3525 eli 480 eKr. ja vuonna 3532 eli 473 eKr. juutalaiset pelastuivat hänen ansiostaan. Silloin säädettiin Puurim-juhla. Vuonna 3547 eli 458 eKr. Esra, Serajan poika tuli Jerusalemiin mukanaan noin 2000 juutalaista. Myöhemmin Nehemian, Hakaljan pojan johdolla korjattiin kaupungin muurit ja portit alkaen vuodesta 3560 eli 445 eKr., vuonna 3572 eli 433 hän palasi Persiaan, mutta tuli toisen kerran Jerusalemiin jo seuraavana vuonna. Israel oli noin kaksisataa vuotta persialainen maakunta. Kreikkalaisten vallan alla Luvattu maa oli (3673 eli 332 eKr. - 3685 eli 320 eKr.) ja silloin juutalaisilla oli monia etuoikeuksia. Senjälkeen maata hallitsivat egyptiläiset (3685 eli 320 eKr. - 3807 eli 198 eKr.) ja maassa vallitsi rauha. Syyrian vallan aikana (3807 eli 198 eKr. - 3840 eli 165 eKr.) Israelin oli maksettava veroa Syyrialle. Vuonna 3838 eli 167 eKr. Antiokhos IV Epifanes lakkautti temppeliuhrit. Silloin Mattatias aloitti makkabilaisten vapaustaistelun ja vuonna 3840 eli 165 eKr. Temppeli vihittiin uudelleen. Makkabilaiset (hasmonien hallitsijasuku) olivat vallassa siitä alkaen aina vuoteen 3942 eli 63 eKr., silloin Rooman valta alkoi Luvatussa maassa ja Pompeius valloitti Jerusalemin. Vuonna 3986 eli 19 eKr. Herodes aloitti Jerusalemin temppelin laajentamisen. Hän oli Juudean maaherrana vuodesta 3964 eli 41 eKr. ja kuninkaana vuodesta 3968 eli 37 eKr. vuoteen 4001 eli 4 eKr.

Sapatinpäivä oli päättynyt. Noin 3999 - 4000 syntyi IShVÁ Jeshua (Jeesus). Juutalaiset odottivat, että MShICh Messias (kreik. Kristus), vapauttaisi heidät valloittajan ikeestä, mutta Jeshua julisti Taivasten Valtakunnan tuloa. Hän ei ollut odotettu poliittinen Messias vaan ilmoitti, että Taivasten Valtakunta on jo sisäisesti niissä, jotka uskovat Häneen. Suuri joukko kansasta uskoi Häneen, mutta uskonnolliset johtajat eivät tahtoneet ottaa Häntä vastaan vaan luovuttivat Hänet roomalaisille teloitettavaksi. Teloitus tapahtui juuri ennen Pääsiäisjuhlaa, aikana, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava. Oltuaan kolme päivää haudassa Hän nousi ylös kuten oli ennustanutkin (Mt 12:40; Mk 8:31; 9:31; 10:34; Jh 2:19-21). Viidenkymmenen päivä kuluttua Viikkojuhlan eli Helluntain aikana vuodatettiin Pyhä Henki Häneen uskovien päälle (Apt 2:1ss.) ja seurakunta syntyi. Noin neljänkymmenen vuoden ajan Israelille tarjottiin pelastusta ja monet juutalaiset tulivatkin uskoon. Kansana Israel kuitenkin torjui uskon Jeshuaan ja turvautui omavanhurskauteen. Vuonna 70 Jerusalem sekä Temppeli hävitettiin ja kansa vietiin pois Luvatusta maasta ja hajoitettiin kaikkeen maailmaan. Jeshuan profetiat täyttyivät (Mt 21:43; Lk 21:20-24). Israel ei kuitenkaan ole lopullisesti hylätty, vaan siitä on jäävä jäljelle Jumalan valitsema jäännös (Rm 11:1-5). Jumalan seurakunta on "juutalaisten ja kreikkalaisten" eli pakanoiden Jeshuaan uskovien muodostama yhteys, uusi Israel (Ef 2:14-19; 1Pt 2:9,10). Mutta vanhan Jumalan kansan hylkääminen on väliaikaista. Tulee päivä jolloin "kaikki Israel on pelastuva" (Rm 11:26; Mt 23:39; Apt 3:19-21).

Ensimmäinen yövartio oli alkanut. Viikon ensimmäisen päivän 'illan viileydessä' (1Ms 3:8) seurakuntaan hiipi luopumus (Rm 16:17,18; 1Kr 5:6; Gl 5:6-10; 1Tm 1:3; 4:1ss.; 6:3ss.; 2Tm 4:3,4; Tiit 1:10,11; 3:9-11; Hbr 13:9; 2 Pt 2:1ss.; 2Jh 9ss.; Ilm 2:14ss.). Harhaopit saivat yhä enemmän sijaa ja ennen ensimmäisen yövartion loppua seurakunta oli jo vajonnut syvään luopumukseen. Apostoli Paavalin opetus "Jumalan Israelista" (Gl 6:16) vietiin niin pitkälle, että erottauduttiin kaikista juutalaisuuteen viittaavista tavoista. Pääsiäisjuhla oli muutettu Jumalan asettamasta ensimmäisen kuukauden (aviv myöh. nisan) 14. päivästä (3Ms 23:5; Hes 45:21) kevätpäiväntasauksen jälkeistä ensimmäistä täysikuuta seuraavaan sunnuntaihin (Nikaian kirkolliskokous v. 325). Alkuseurakunta vietti Pääsiäisjuhlan alkaessa Raamatullisen kalenterin mukaan Jeshuan kuoleman muistoa, niinkuin Hän itse oli käskenyt (Lk 22:14-20), mutta luopumuksen saatua sijaa ylösnousemuksen juhlapäivä sijoitettiin sunnuntaiksi ja Jeshuan kuoleman muistopäivä sitä edeltäväksi perjantaiksi. Toisen vuosisadan lopulla tapa pääsi lopullisesti vallitsevaksi. Noin vuonna 4326-7 eli 321 jKr. Rooman keisari Konstantinus Suuri teki sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, valtakunnallisen lepopäivän ja kaksi vuotta myöhemmin se tuli myös Rooman kirkon lepopäiväksi. 4. käsky kuitenkin kehoittaa: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, Sapatti; silloin älä mitään askareita toimita..." (2Ms 20:8-11). Jeshua sanoo 'vuorisaarnassa', ettei Hän ole tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään. Hän sanoi, ettei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ei edes IVD jod-kirjain, joka on hepr. aakkosten pienin kirjain, vain pieni piirto), ennenkuin kaikki on tapahtunut (Mt 5:17ss.). 440-luvulla (4445 - 55 ihmisen luomisesta) Rooman kirkon johtoon tuli ensimmäinen paavi. Roomalaiskatolinen kirkko oli muodostunut. Se tukahdutti kaiken Raamatullisen uskon ja tappoi kerettiläisinä kaikki, jotka pitäytyivät Jumalan Sanaan. Toinen yövartio kului sen hallinnassa, (aikaisemman tavan mukaan) tai toinen ja kolmas (myöhäisemmän tavan mukaan). Oli tullut valhemessiaan eli antikristuksen hallitsema yö, jolloin kukaan ei voinut työtä tehdä (Jh 9:4).

Kukonlaulun aikaan, viimeisen yövartion alkupuolella aamun ensimmäiset merkit olivat havaittavissa. Jumalan kansa alkoi eroamaan roomalaiskatolisen kirkon vallasta. Yhä useammat epäraamatulliset opit hylättiin. Lähetysseuroja syntyi jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja evankeliumia julistettiin aktiivisesti. Jumalan avattua uskovien ymmärrystä, he valitettavasti kuitenkin uusien opinnäkemysten ympärille rakensivat kirkkokuntia ja näin Jumalan lahjat ihmisten lahkomielisyyden (Gl 5:20) tähden rajattiin pienien ryhmien haltuun, eikä koko Jumalan kansalle kuten Hänen tahtonsa olisi ollut. Nyt nämä kirkkokunnat ovat palaamassa suuren Baabelin, maan porttojen ja kauhistusten äidin, roomalaiskatolisen kirkon helmaan (Ilm 17:5). Niistä Jumala nyt kutsuu ulos kansaansa: "Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksiansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa" (Ilm 18:4,5).

Yleisesti Tuhatvuotista Valtakuntaa kutsutaan seitsemänneksi päiväksi, Sapatiksi. Laskelma on kuitenkin virheellinen, koska siitä puuttuu yksi päivä: Sapatti, jolloin Jumala lepäsi (1Ms 2:2,3). Se perustuu kylläkin oikein siihen, että Pietari sanoo: "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä" (2Pt 3:8). Aikojen merkit vahvistavat selvästi, että nyt maan päällä elää viimeinen sukupolvi ennen Jeshuan paluuta. Jos laskemme, kuten Pietari antaa ymmärtää, huomaamme että Tuhatvuotinen Valtakunta ei ole Sapatti. Alla oleva taulukko osoittaa, että Tuhatvuotisen Valtakunnan aika on IVM HShShI kuudes päivä, Sapatin valmistuspäivä. Tuhatvuotisessa Valtakunnassa tehdään vielä työtä. Myös ylöstemmatut työskentelevät, sillä "he tulevat olemaan Jumalan ja Messiaan pappeja ja hallitsevat Hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" (Ilm 20:4-6), mutta sen jälkeen alkaa Sapatti (Ilm 20:4-6; 21:1ss.; Hbr 4:9). Kuudentena päivänä toteutuu apostoli Paavalin profetaallinen sana: "Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: 'Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'" (Rm 11:25-27). 1Ms 1:31:n jakeen loppuosaan ja 2:1:een jakeeseen ja 2. jakeen alkuosaan on "kätketty" viesti, jonka löydämme lukemalla joka seitsemännen kirjaimen:IVM HShShI: VIKLV HShMIM VHARTs VKL-TsBAM: VIKL ALHYM BIVM HShBIÁI MLAKTV AShR ÁShH Kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt. Kirjaimista muodostuu sanat: ISRAL MMSh jotka suomeksi tarkoittavat: Israel on todellisuutta, Israel on konkreettinen.

Kuusi luomispäivää (kukin 1000 v.):

1. vrk viikon 1. päivä: valkeus eli päivä, pimeys eli yö (1Ms 1:3-5)
2. vrk viikon 2. päivä: taivaanvahvuus, vedet (1:6-8)
3. vrk viikon 3. päivä: maa, meri, ruohot, puut (1:9-13)
4. vrk viikon 4. päivä: aurinko, kuu, tähdet (1:14-19)
5. vrk viikon 5. päivä: kalat ja linnut (1:20-23)
6. vrk viikon 6. päivä: eläimet ja ihminen (1:24-31)

Ihmisen luomisesta:

1. vrk S H A B A T vv. 0 - 1000 Aadam - Hanok;
2. vrk viikon 1. päivä vv. 1001 - 2000 Hanokista - Aabrahamiin;
3. vrk viikon 2. päivä vv. 2001 - 3000 Aabrahamista - Daavidiin;
4. vrk viikon 3. päivä vv. 3001 - 4000 Daavidista Jeshuan syntymään;
5. vrk viikon 4. päivä vv. 4001 - 5000 päättyi keskellä pimeyttä valhemessiaan hallinnassa;
6. vrk viikon 5. päivä vv. 5001 - 6000 päättyy Jeshuan paluuseen;
7. vrk viikon 6. päivä vv. 6001 - 7000 Tuhatvuotinen Valtakunta;
8. vrk S H A B A T v:sta 7001 IANKAIKKISUUS

Jos vertaamme ylläolevaa edelliseen esitykseen, joka sisälsi ajan kuudennen päivän illasta ensimmäisen päivän aamuun, huomaamme, että illalla, keskiyöllä, aamulla ja keskipäivällä esiintyvät nimet, jotka ovat keskeisiä Raamatussa.
1. Sapatin alkaessa illalla Aadam;
2. keskiyöllä Hanok;
3. Sapatin aamuna Aabraham;
4. keskipäivällä Daavid;
5. Sapatin päättyessä Jeshua;
6. Viikon ensimmäisenä päivänä yöllä valhemessias (antikristus);
7. Viikon ensimmäisenä päivänä aamulla Jeshua.

Lukija voi ajatella, että miten kaksi erilaista esitystapaa voivat olla kumpikin oikeita. Mutta monet muutkin asiat Raamatussa esitetään toisistaan poikkeavilla kuvilla. Esimerkiksi seurakuntaa kutsutaan morsiameksi (Jh 3:29), vaimoksi (Ilm 21:9), kaupungiksi (Ilm 21:2), temppeliksi (1Kr 3:16s.; 6:19; Ef 2:21 sekä 2 Ts 2:4 joka voidaan tulkita myös kirjaimellisesti), huoneeksi (1Tm 3:15; Hbr 3:6; 1Pt 2:5; 4:17), viljelysmaaksi ja rakennukseksi (1Kr 3:9), lammastarhaksi (Jh 10:1), sekä laumaksi (Lk 12:32; Jh 10:16; Apt 20:28; 1Pt 5:2s) jne. Ensimmäinen esitystapa juontuu Jeshuan ilmoittamista yövartioista, ja tämän kirjoittaja ei epäile sen oikeellisuutta. Toinen on alunperin juutalainen käsitys ja se tavataan kristikunnassa jo Irenaeuksen opetuksessa (147 - 202), mutta kuitenkin virheellisenä.

Tärkeintä meille ei ole kuitenkaan ratkaista, mikä laskutapa on oikea, vaan huomata mikä aika nyt on. Molemmat laskutavat ilmoittavat meille, että tämä aikakausi on loppumassa ja Jeshua tulee pian. Viimeinen sukupolvi ennen Jeshuan paluuta on n y t maan päällä! Olemme jo kolmannen yövartion viimeisellä neljäksennellä tai neljännen viimeisellä kolmanneksella. Virallisessa juutalaisessa kalenterissa on todennäköisesti 242 vuoden virhe eli vuoden 5756 sijasta elämmekin jo vuotta 5998 vuonna 1996 kristillisen ajanlaskun mukaan. (Lähde: E.W.Faulstich, Chronology History Research Institute, Iowa, USA). Tuhatvuotinen Valtakunta, Sapatin valmistuspäivä, viikon kuudes päivä alkaa hyvin pian!

"Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan" (Mt 25:6), "Maran ata, Herramme tulee!" (1Kr 16:22), "Amen, tule, Herra Jeshua!" (Ilm 22:20).

- - - - -

- - - -

- - -

- -

-

-------------------------

NOSTRADAMUS

JA HIPPOLYTOS

VUOSISTA

1998 - 2000

------------------------

(takakansi:) NOSTRADAMUS JA HIPPOLYTOS VUOSISTA 1998-2000 NOSTRADAMUS ja Hippolytos opettavat, että tulevaisuus on valmiina. Molemmat kertoivat myös ihmiskunnan mullistavimpien tapahtumien olevan odotettavissa toisen vuosituhannen vaihteessa, vaikka kumpikaan ei puhunut maailmanlopun vielä silloin tulevan. Tapahtumien perusteella 200-luvulla elänyt Hippolytos näyttäisi olevan Nostradamustakin etevämpi profeetta. Hän puhui tulevasta juutalaisvaltiosta ja viimeisestä petovaltiosta, mitkä profetiasarjat kohtaisivatkin Jerusalemia koskevassa pettävässä rauhansopimuksessa. Ovatko Hippolytoksen Antikristustutkielma ja Danielin kirjan selitys toteutumassa noin vuonna 1998. Hippolytoksen luomaan selitysmalliin uskoo nykyisin jopa puoli miljardia ihmistä. HIPPOLYTOS oli kiistatta 200-luvun merkittävimpiä henkilöitä. On valitettavaa, että Hippolytoksesta löytyy kovin vähän tietoa varsinkin suomenkielisessä kirjallisuudessa. Tämä teos tulee osaltaan poistamaan tuota puutetta. Kirjan tekijöistä Moshe Zew on heprean tuntija ja Raamatun "gematriaguru" - kunnianimi 12 disketillistä itse tutkittua numerologiaa tehneelle. Harri Veijonen tunnetaan lähes parin vuosikymmenen kokemuksesta julkisesta tulevien tapahtumien kerronnasta. Hän tunnustaa toistaneensa Hippolytosta. Tämä profeetallinen teos ei jätä kylmäksi ketään. "Pax Ierusalemia" ei ollut tulossa vielä ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa. Hippolytoskin puhui vasta toisen vuosituhannen vaihteesta, mihin Daniel 9:27:ssä mainitut tapahtumatkin kuuluisivat. Ensi vuonna Jerusalemissa? Ennustuksen mukaan mullistavia asioita on tapahtumassa juuri nyt! ISS kustantaja ?

Subject: MZ from Finland to Israel Date: Sun, 02 Feb 1997 22:03:15 -0800 From: Moshe Zew To: veijone@kareltek.fi Shalom ja hyvää viikkoa! Valmistelen paluuta Israeliin ja jos saan järjestettyä tarpeelliset varat niin puolivälissä kuuta lähden. Tässä eräs kirjoitelma:

"ÄLÄ KEITÄ VOHLAA EMÄNSÄ MAIDOSSA" (2Ms 23:19)

Käskyn kirjaimellinen merkitys on, ettei pidä keittää nuorta vohlaa emänsä maidossa. Nykyäänkin se on joissakin maissa erityinen herkkuruoka, mutta erittäin epäterveellinen. Kun vohlan liha keitetään maidossa se muuttuu liisterimäiseksi ja huonosti sulavaksi. Tästä käskystä juutalaiset opettajat ovat johtaneet kiellon, ettei saa syödä lihaa ja maitoa samalla aterialla. Tämä Toran käsky ei kuitenkaan sitä kiellä. Juutalaisten opettajien mukaan voi syödä maitoa tai maitoruokaa ennen liha-ateriaa, mutta ei liha-aterian jälkeen. Maito- ja liharuokien valmistuksessa ja nauttimisessa käytettävät välineet juutalaiset opettajat ovat määränneet pitämään tiukasti erillään, jopa niin, että tiskipöydätkin on valmistettu niin, että niissä on altaat kummassakin päässä, ettei ruokailuvälineitä edes tiskata samassa altaassa. Tästä 2Ms 23:19b ei puhu mitään.
Juutalaiset opettajat opettavat, että Mooses sai Siinailla kaksi Toraa: kirjallisen ja suullisen. Edellä mainitut lisäykset ovat tästä suullisesta Torasta.

Mikä on tämä suullinen Tora?
Jeshua nimitti sitä sanoilla "perinnäissääntö" (Mt 15:3, 6), "oma perinnäissääntönne" (Mk 7:9), "perinnäissääntö, jonka olette säätäneet" (Mk 7:13) ja "ihmisten perinnäissääntö" (Mk 7:8). Apostoli Paavali nimitti sitä "isieni perinnäissäännöiksi" (Gl 1:14) ja "ihmisten perinnäissäännöiksi" (Kl 2:8). Fariseukset ja kirjanoppineet nimittivät sitä "vanhinten perinnäissäännöksi" (Mk 7:5). Jeshuan aikana nämä säännöt olivat suullisia, myöhemmin ne saivat kirjallisen muodon: Talmud ja sen selitykset. Jeshua itse noudatti kirjoitettua Toraa, mutta ei antanut tälle suulliselle Toralle mitään arvoa.
Mikä on käskyn "Älä keitä vohlaa emänsä maidossa" hengellinen merkitys?
Tora, kuten kuten koko Raamattu on luettavissa sekä kirjaimellisesti että hengellistäen. Kyseinen käsky näyttää irralliselta, tekstiyhteyteen sopimattomalta. Suomalaisessa Raamatun käännöksessä se on korostetusti irroitettu erilleen. Sitä tarkemmin tarkasteltaessa kuitenkin huomaa, että se kuuluu kiinteästi sitä edeltävien ja seuraavien jakeiden muodostamaan asiayhteyteen. Koska suullinen Tora on syrjäyttänyt kirjoitetun Toran (Mt 7:6-13) on koko juutalaisuus loitonnut kauas alkuperäisestä. 2Ms 23:19:ssä näemme erikoisen kuvan: Emä on juutalaisuus isien perinnäissääntöineen, vohla on messiaaninen, Jeshuaan uskova juutalaisuus sekä maito on oppi. Aluksi tämä maito on antanut vohlalle sen sitä nautittuaan elämän. Samoin myös Jumalan sana antaa elämän, mutta kun siihen sekoitetaan ihmisten oppeja siitä tulee tappavaa. Sielulliselle, henkeä vaille oleville uskonnolliselle ihmiselle se on ihanaa, aivan kuten maidossa keitettyä vohlaakin pidetään herkkuruokana (Jd 18,19).

Tämän saman kuvan näemme hieman toisessa muodossa kun Jeshua käski tuomaan itselleen aasinvarsan JONKA SELÄSSÄ EI YKSIKÄÄN IHMINEN VIELÄ OLLUT ISTUNUT ratsastaakseen sillä Jerusalemiin (Mt 21:1-9, Mk 11:1-10, Lk 19:29-38, Jh 12:12-16). Aasi on juutalaisuus isien perinnäissääntöineen, aasinvarsa on messiaaninen, Jeshuaan uskova juutalaisuus joka valmistaa tietä Hänen paluulleen "kantaen" Häntä takaisin Jerusalemiin. Aasi kuvaa tässä palvelijaa. Jeshua halusi erityisesti aasin, joka ei ollut kantanut ketään ihmistä. Suulliseen Toraan perustuva juutalaisuus koroittaa ihmistä: "Rabbi se ja se on sanonut" toistuu loputtomiin. Kirjalliseen Toraan uskonsa perustava sanoo: "Jumala on sanonut". Jeshua haluaa Jumalaan uskovan palvelijan, ihmisen koroittavan Hän hylkää.

Muuallakin Raamatussa tämä kuva toistuu. Profeetta Jesaja kirjoittaa: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristaan" (11:1). Aluksi on ollut mahtava puu, joka kuitenkin on lopulta kuollut ja kuivunut. Kanto on enää jäljellä puusta, juutalaisuudesta, jonka isienperinnäissääntöihin perustuva usko on tuhonnut. Puu katkaistiin samanaikaisesti kun Temppelin esirippu halkesi ylhäältä alas asti Jeshuan antaessa ristillä henkensä. "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" ja nyt "meillä Jeshuan veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään" (Hb 10:14,19). Temppelissä suoritetut uhripalvelukset eivät enää senjälkeen kelvanneet Jumalalle. Tästä kannosta versosi messiaanisuus, usko Herraan Jeshuaan Messiaaseen. Kun noin sukupolven aika oli kulunut Temppeli hävitettin myös ulkonaisesti ja juutalaiset joutuivat pakenemaan omasta maastaan. Koko hajaannuksen ajan juutalaisuus on ollut uskonnollisesti vahva - näennäisesti. Todellisuudessa se on ollut vain kanto - kuitenkin jykevä sellainen. Mutta ilman vartta ja oksia se ei ole ollut puu joka voisi kantaa hedelmää.

Apostoli Paavali sanoo: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut" (1Kr 10:11). Historia kertoo meille, että kristillisyydelle on tapahtunut sama kuin juutalaisuudelle. Kolmessasadassa vuodessa tuhottiin aito messiaanisuus ja tilalle astuivat Rooman kirkon ja myöhemmin Vatikaanin säätämät "isien perinnäissäännöt". Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen syntyneet kirkkokunnat ja ns. vapaat suunnat pitäytyvät myös tiukasti näissä 300-luvulla laadituissa ihmisopeissa.
2Ms 23:15:ssä muistutetaan 12. luvussa annetusta käskystä: "Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen". Ensimmäiseksi luopiokristillisyys siirsi tämän juhlan pois ajankohdasta, jonka Jumala oli säätänyt. Vielä nykyään kirkkoisien käskyn mukaan sen ajankohta määritellään seuraavasti: "Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä viikonloppuna". Rooman kirkko perusteli siirtoa sillä, että ei haluttu viettää pääsiäistä samaan aikaan kuin "tuo kirottu kansa, joka tappoi Jumalan". He ovat kuitenkin hurskaasti unohtaneet, että teloituksen panivat täytäntöön roomalaiset sotilaat.

Seuraavaksi siirrettiin lepopäivä sapatista, viikon seitsemännestä päivästä sunnuntaille, auringon päivälle. Neljäs käsky (joka kylläkin katekismuksesta ja kirkon käsikirjoista löytyy kolmannen käskyn kohdalta) kuuluu: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on JHWH:n, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä JHWH teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden JHWH siunasi lepopäivän ja pyhitti sen (2Ms 20:8-11).

Samalla vuosisadalla määriteltiin myös kolminaisuusoppi. Torassa 5Ms 6:4 Mooses kirjoittaa: "Kuule, Israel! JHWH, meidän Jumalamme, JHWH on yksi". Huomaa, että tämä ei ole Mooseksen sana, vaan Jumalan. Saman luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan johdannoksi: "Ja nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka JHWH, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa..." Jeshua vahvisti nämä sanat vastatessaan eräälle kirjanoppineelle (Mk12:29). Uskoon tulleet alettiin kastamaan "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", kaava johon niin kastaja kuin kastettava ei kysyttäessä osaa vastata mikä on "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi". Apostolien teoista näemme että kaste "Jeshuan nimeen" on alkuperäinen tapa: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeshuan Messiaan nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä JHWH, meidän Jumalamme, kutsuu" (2:38,39). 8:18:ssa on maininta: "he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeshuan nimeen". 10:48: "hän käski kastaa heidät Jeshuan Messiaan nimeen" ja 19:5: "Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeshuan nimeen".

Pakanallinen kristillisyys tuhosi opeillaan ja perinnäissäännöillään messiaanisuuden, aidon uskon Jeshuaan Messiaaseen. Ilmestyskirja nimittää tätä luopiokristillisyyttä "suureksi Baabeliksi" (Ilm 17:5). Siinä olevia uskovia kehoitetaan: "Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani" (Ilm 18:4).

Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset kansana hylkäsivät Messiaansa ja jäivät seuraamaan "isien perinnäissääntöjä", ihmisoppeja. Seurauksena siitä oli karkoitus omasta maastaan.
Lopunajan uskovilla on myös vastaava valinta: seuratako Jeshuaa Messiasta vaiko jäädä seuraamaan kirkkoisien, kardinaalien ja pappien luomia ihmiskäskyjä. Jälkimäinen valinta osoittaa heidän seuraavan antikristusta, Vatikaanin hallitsijaa, paavia, koska kaikki muutokset joita kristikunta noudattaa ovat lähtöisin Roomasta. Se valinta tulee karkoittamaan heidät iankaikkisesti tulevasta maailmasta.

Kehoitus sinulle, kirkkokunnassa "syntynyt" uskova: Älä keitä vohlaa emänsä maidossa! Älä sekoita Jumalan sanaa ja ihmisoppeja. Pakene Baabelista.

http://www1.tpgi.com.au/users/shofar/ http://www.messianic.com/ http://home.sol.no/xlts/

Moshe Zew

LUKU 666 JA PAPPEUS

Jos olemme ymmärtäneet oikein UT:n sanoman, havaitsemme ettei Uudessa Liitossa ole pappinvirkaa ollenkaan sellaissa muodossa kuin kirkkokunnissa kuitenkin nykyään on käytäntönä. Pappinvirka kuului VT:n seurakunnalle. Uudessa Liitossa Jumala ei ole asettanut erillistä papistoa itsensä ja uskovien välille. On vain yksi Ylimmäinen pappi, ihminen Messias Jeshua ja Hänen ruumiinsa, seurakunta papistona. Hepreankieltä numerollisesti tutkimalla havaitsemme että sana KhMRVTh papinvirka; papin toimialue (Kh 20 + M 40 + R 200 + V 6 + Th 400) on lukuarvoltaan 666. Näinollen kysymys nais- tai miespappeudesta joutuu uuteen valoon. Papinvirran tuominen seurakuntaan alkuseurakunnan jälkeisellä ajalla yleiseksi tavaksi ei ole Raamatullinen. UT:ssa mm. Ef. 4:11:ssä näemme, että seurakunnassa on "virkoja", mutta nämä virat eivät ole nykyään käytännössä olevien tapojen mukaisia pappinvirkoja.

Seuraavassa luettelo joistakin sanoista (sanayhdistelmistä) joiden lukuarvo on 666:

JVChNN PVLVS ShNI Johannes Paavali II (hepr. Jochanan Polos Sheni) MLVShIPR Lusiferista HOBD HHVA BVThIKN se palvelija Vatikaanissa ChLIN BVThIKN profaani / epäpyhä Vatikaanissa KhMRVT papinvirka; papin toimialue. Sanasta KMR kamar, kristitty pappi, vrt. KHN kohen, pappi, joka on Aaronin sukujuurta. Huomioi 1 Pt 2:5,9 ja Ilm 1:6. RTsVN AB HShIB muuttaa Isän tahto KALHIM kuin Jumala BSDM Sodomassa HThMLKh julistautua kuninkaaksi IHRO tulee tekemään pahaa / pilaamaan NBLL sekoittua HChITsVN uskonnollisen lain rikkova

Seuraavat heprealaiset sanat muodostuvat samoista kirjaimista erijärjestyksessä ja niidenkin lukuarvo "täytetyin kirjaimin" on 666: MSVDI järjestöllinen, laitosmainen SDVMI sodomalainen; paheellinen; luonnonvastainen, perverssi MSVID kalkittu http://www.kareltek.fi/~veijone/sionismi.htm http://www.kareltek.fi/~veijone/gematria.htm Seuraavat latinankieliset lauseet ovat kumpikin lukuarvoiltaan 666: V I C A R I V S F I L I I D E I 5 1 100 1 5 1 50 1 1 500 1 JUMALAN POJAN SIJAINEN L A T I N V S R E X S A C E R D O S 50 1 5 10 100 500 LATINALAINEN PAPPIKUNINGAS Latinalaisten numeroiden summa ilman lukua M (= 1000) on 666, I + V + X + L + C + D = DCLXVI. Luku M on ollut käytössä 1700-luvulta alkaen.
Moshe Zew