Vaalien jälkeen roskalehtien pääkirjoituspalstalle ilmestyy villejä mielikuvitustarinoita suuresta nukkuvien puolueesta. Ne, jotka jättävät puhevaltansa itselleen, leimataan tyhmiksi ja edesvastuuttomiksi ihmisiksi. Sen jälkeen, kun meidät äänestämättä jättäneet on haukuttu, meidän ääniämme ruvetaan jakamaan. Roskalehden poliittisen värin mukaan selitellään ja todistellaan, että juuri heidän puolueensa "äänestäjät" ovat olleet laiskoja äänestämään.

Kun nuorena miehenä kuuntelin silmin pyörein ihmisten vaalinaluskeskusteluja, huomasin, että kaikki eivät äänestä. Suomessa oli väestöryhmä, maan hiljaiset. He olivat katsoneet parhaaksi pysyä hiljaa, tai käyttää omaa ääntään itse. Kun ikää karttui, tein muitakin huomioita. Nyt olen jo nähnyt monta ja monenlaista, mutta en koskaan viisasta miestä päissään tai äänestämässä.

Roskalehtien artikkeleissa kuvattujen tyhmien mielikuvitustuotteiden ei katsota omaavan mielipiteitä. Nukkuvat, niissä sanotaan, ja pahemminkin. Erilaisten galluppien laatijat valehtelevat häikäilemättömästi joka kerta julistaessaan ehdokkaittensa yhteenlasketun kannatusprosentin olevan 100%. Tosiasia on että suuri osa kansasta ei kannata ainuttakaan puoluetta. Niistäkin, jotka lopulta käyvät äänestämässä, suuri osa tekee niin vain siksi, että tulisi valituksi pienin paha. Pienimmän pahan valitseminen ei vielä tarkoita pahan kannattamista, se tarkoittaa vain moraalista heikkoutta.

Emme me nuku. Maan hiljaisten käsikirjassa sanotaan, että "Älä menen enemmistön mukana pahaan". Pahuus on ihmiselle luonnollista, on vain kysymys siitä, missä kulkee se raja, missä yhteistyö toisen väestöryhmän kanssa on pantava poikki. Monet lakkasivat äänestämästä sen jälkeen, kun Suomessa ajettiin läpi aborttilaki. Monet meistä ovat sitten myöhemmin tulleet samaan tulokseen, kuin meitä viisaammat maan hiljaiset. Se joka valvoo, se ei äänestä. Minulla tämän ajatuksen kypsyminen vei pitkään, vielä 1960-luvulla kävin äänestämässä, muistaakseni kaksikin kertaa.

Raino Westerholm yritti tuoda kristillisiä arvoja eduskuntaan. Yritys johti päinvastaiseen tulokseen, monet maan hiljaisista tulivat osasyylliseksi eduskunnan tekoihin.

Ihminen ei elä yksin leivästä. Järkeäkin tarvitaan. Ja lisäksi pienyrityksiä, sekä mahdollisuus harjoittaa ammattia. Mutta eduskunnan into muutella lakeja joka vuosi vaikeuttaa jokapäiväisen leivän hankintaa. Ei yksityinen ammatinharjoittaja voi kaiken aikaa tutkia lakikirjoja ja täytellä kaavakkeita. Vain suuryrityksillä on mahdollisuutta pitää lakimieskaartia palveluksessaan. Kyllä jotakin järkeä saisi vallanpitäjillä olla. Alinomaisten muutoksien lisäksi liittyminen Euroopan yhteisöön on tuonut Suomeen yhä uusia sääntöjä ja määräyksiä. Yrittäjyyttä pidetään Suomessa arvossa, mutta silti se ei ole Suomessa suosiossa. Näennäinen ristiriita löytyy siitä, että yrittäjäksi ryhtyjä tietää joutuvansa niin monimutkaiseen säännöstelyyn, että hänellä ei ole mahdollisuutta selviytyä sääntöjä rikkomatta. Monimutkaiset ja kaikkia elämänaloja säännöstelevät lait johtavat vain totalitäärisen valtion syntyyn.

Tässä hiljan äänestettiin Euroopan Unioniin liittymisestä. Mitä se hyödytti? Kysymys on vastaamatta. Ja kysymättäkin tiedämme, ketä liittyminen hyödytti. Meille esitetyt uhkakuvat metsäteollisuuden tuotteiden tulleista Keski-Euroopassa olivat lievästi sanoen kiristystä. Hallituksen holtiton rahankäyttö ajoi myös hakemaan parempia ehtoja valtion ulkomaisille lainoille. Kansaa ajettiin äänestämään vain siksi, että se luopuisi omasta vallastaan heille tuntemattomien päämäärien ja tuntemattoman vallankäyttäjän hyväksi. Sekä aborttilaki ja liittyminen Euroopan Unioniin olisivat vaatineet perustuslain noudattamista, mutta perustuslakia ei noudatettu. Äänestäminen osoittaa joko tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä vallanpitäjien teoista ja päämääristä.

Nykysuomessa ammattipoliitikot johtavat maata. Pysyäkseen suosittuina poliitikon on jaettava rahaa. Ja rahaa jakaakseen poliitikon on otettava jostakin yhä enemmän rahaa. Peruspalvelujen turvaamiseksi entiset sukupolvet ovat rakentaneet yhteisiä laitoksia, joita ammattipoliitikot nyt muuttavat rahaksi yhdessä rahan ammattilaisten kanssa. Suosiota ostetaan myymällä kaikki, mistä rahaa irti saadaan. Monta kymmentä vuotta suomalaiset poliitikot ovat ottaneet rahaa velaksi ulkomailta, ja olleet suosittuja niiden keskuudessa, jotka tätä velkarahaa eivät joudu koskaan maksamaan. Velkaa on kerätty lasten maksettavaksi.

Lapset ovat suomen riistetyin ryhmä. Jos aborttia ei ole tehty, lähtee lapsi aamuvarhain päiväkotiin, kerhoon, kouluun. Lasta voidaan kohdella miten vain, koska hän ei pysty puolustautumaan. Hänet voidaan panna lukemaan kolmea kieltä ja atomipommin tekemisessä tarvittavaa matematiikkaa silloin, kun hänen olisi saatava olla lapsi, leikkiä mummon ja veljien kanssa. Hänet voidaan jättää työttömäksi, koska Kiinasta saadaan halvempia "alemman" teknologiatason tuotteita. Ja silloinkin, kun hän suostuu menemään korkeamman tason oppilaitokseen, hänet jätetään rahatta. Jos lapsiparka saa rahaa omilta vanhemmiltaan, häntä rangaistaan verotuksella. Ja kuitenkin hallitus kerää velkaa hänen maksettavakseen.

Kun kansalta kerättyä rahaa menee kohtuuttomat määrät velkojen korkojen maksuun, rahaa on vähemmän jaettavaksi. Poliitikkojen suosio on vaarassa laskea. Uhan torjumiseksi he ovat keksineet uusia keinoja rahan hankkimiseen. Poliitikot keräävät rahaa eläkerahastoihin, mutta niille jotka rahaa rahastoon hankkivat, kerrotaan, että eläkeikää on korotettava. Olisivatkohan poliitikot hassanneet rahat johonkin? Poliitikot myyvät niitä valtion laitoksia: Valtion paperitehtaiden osakkeita, postia ja puhelinta, ja kaikkea, josta saa käteistä rahaa. Niin kauan kuin myytävää riittää, voivat poliitikot olevansa suosittuja ainakin äänestäjien keskuudessa. Suuri osa äänestäjistä kun on valmis myymään vaikka oman äitinsä rahaa saadakseen. Kaikkia tämä ei kuitenkaan miellytä.

On kuitenkin yksi valtion laitos, jota hallitusohjelman mukaan ei privatisoida. Se on tämä valtion propagandalaitos. Ammattipoliitikot tarvitsevat sitä, ja propagandalaitos tarvitsee poliitikkoja. Poliitikot antavat heille rahaa kansan taskusta. Kumpikaan ei pysyisi pystyssä ilman toista. Kuitenkin poliitikot ja propagandalaitoksen poliitikot vihaavat toisiaan. Kumpikin haluavat olla johtajia.

Joskus johtajien keskinäinen valtataistelu leimahtaa julkiseksi. Kun ideologiajohtaja Koiviston ja presidentti Ahtisaaren käsitykset albaanien ja serbien (aakkosjärjestyksessä!) välisestä kärhämästä osoittautuivat erilaisiksi, asettui propagandalaitos Koiviston taakse. Istuvaa presidenttiä kohtaan ammuttiin sarja täsmäpropagandaa, ja hetkessä presidentti oli out presidenttipelistä. Ahtisaari hiukan suuttui ja ehdotti propagandakoneen myymistä yksityisille. Siihen hallituksen poliitikot heti ilmoittivat, että eikä myydä.

Meitä maan hiljaisia pelottaa se helppous, jolla propagandakone ohjailee Suomen asioita. Jos maan istuvasta presidentistä voidaan tehdä poliittinen vainaa parin viikon propagandasarjalla, niin mitä voidaankaan tehdä muissa asioissa? Varsinkin, kun takana on pitkä sarja kampanjoita, joilla epäitsenäisten ihmisten, lähinnä äänestäjien mielipiteitä johdateltu ideologiajohtajien taustavaikuttajan tarpeitten mukaan. Muistissa ovat keskiolutkampanja, aborttikampanja, vapaan kasvatuksen kampanja, somalikampanja ja paljon muita. Niille, joilla ei ole kotona propagandakonetta, laitos lähettää haisevan sävyisiä uhkailukirjeitä ja heidän urkkijansa häiritsevät kotirauhaa soitoillaan.

Meiltä ei ole jäänyt huomaamatta propagandakoneen kestokampanja. Maan hiljaisia syytetään jatkuvasti uskonnosta. Kestopropagandan mukaan uskonnon takia on maailmassa tapettu enemmän ihmisiä, kuin minkään muun syyn takia. Toisessa maailmansodassakin suomalaiset tappoivat kuusisataatuhatta neuvostoliittolaista (komeja, tshuvasseja, kasakkeja, kirgiisejä, udmurtteja, ukrainalaisia jne.) "kodin, uskonnon ja isänmaan" puolesta. Jos Suomen valtio katsoo tarkoituksenmukaiseksi syyttää maan uskovia siitä, että se itse puolusti oikeuksiaan toisessa maailmansodassa, lienee uskovien parasta olla hiljaa. Äänestäminen olisi mautonta.

Vastuunsa tunteva ihminen ei siirrä päätösvaltaansa kenelle tahansa. Rikollisjoukkion toimintaan osallistuminen on rikos ainakin Jumalan lakien mukaan. Kun tämä tiedetään, voidaan vastuuntuntoiset ihmiset eliminoida äänestäjien joukosta siten, että tehdään joku sellainen laki, jota kunniallinen ihminen ei voi hyväksyä. Vaalien järjestäjien tarkoituksena nähtävästi on sellainen äänestäjäkunta, jossa ei olisi mukana yhtään kunniallista. Siten saataisiin propagandakoneen ja poliittisten puolueiden toivoma äänestystulos. Sataprosenttinen kannatus perversseille hankkeille.

Tässä joku aika sitten äänestettiin muka presidentistä, ja kuitenkaan ei äänestetty. Kun istuvasta presidentistä oli tehty poliittinen vainaa, ei hänen paikalleen ollut tungosta. Parhaat ehdokkaat kieltäytyivät edes pyrkimästä paikalle, jonka poliittinen alamaailma oli tehnyt vapaaksi uusille, lähinnä omille yrittäjilleen. Kristillinen liitto ei asettanut ollenkaan ehdokasta. Propagandakoneen aiheuttama tilanne olisi vaatinut Ahtisaaren pyytämistä presidenttiehdokkaaksi. Kristilliselle liitolle sosialistin tarjoaminen omaksi presidenttiehdokkaakseen oli kuitenkin liian kova pala.

Kun kansa halusi tietää, millaisia ehdokkaat ovat, menivät propagandakoneen tiedustelijat kysymään ehdokkailta mitä mieltä ehdokkaat ovat naisista ja mitä mieltä ehdokkaat ovat NATOSTA. Propagandakonetta näytti kiinnostavan vain kaksi asiaa silloin, kun halusimme tietää, millaisia ehdokkaita on tarjolla. Alituinen suunsoitto naisista ja NATOSTA oli tarpeen vain siksi, ettei mitään asiallista tietoa olisi päässyt leviämään. Kun kaikesta huolimatta kansa sai kuulla muutakin, kuin mitä ehdokkaat ovat naisista ja NATOSTA, inisi yksi ehdokkaista, että häntä on lyöty Raamatulla päähän.

Suomalaisilla olisi ollut enemmän kysyttävää, kuin kaksi kysymystä. Ehdokkaista tarvitaan tietoa, tietoa siitä, mitä he ovat jo tehneet ja miten selviytyneet asioistaan. Tiedon avulla päätellään, kuka kukin on. Se, joka on vähässä uskollinen, se on myös paljossa uskollinen. Ei kai tässä niin tyhmiä olla, että puheisiin uskottaisiin. Työhönottohaastattelussa selvitetään sitä, mitä henkilö on tehnyt. Kun menneisyys on selvitetty, työnantaja päättelee sen perusteella, pystyykö ehdokas selviytymään tarjotusta tehtävästä. Silloin, kun ehdokkaiden menneisyyttä ja intimiteettiä pitää suojella rajoittamalla kysymykset kahteen, voidaan olla varmoja, että ehdokas ei kelpaa tehtävään. Jos ehdokkaiden taustoja ei tuoda julkisuuteen, joudumme vasta vaalien jälkeen teoista näkemään sitä, mitä he ovat, ainakin ne, jotka ovat tulleet valituiksi.

Kun ihminen menettää kaiken inhimillisyytensä, hän hyökkää fyysisesti uskovien ja juutalaisten kimppuun. Suomen valtio ainoana pohjoismaana tuomitsi juutalaisten ja arabien välisessä konfliktissa vain toisen osapuolen, juutalaiset, Yhdistyneitten Kansakuntien järjestämässä äänestyksessä. Toisessa maailmansodassa Suomen valtio ei luovuttanut Suomen juutalaisia tuhottavaksi mutta nyt maan poliittinen johto astelee Adolf Hitlerin askelissa.

Presidenttivaalit olivat linjavaalit. Niissä haettiin elämänmuotoa, valittiin perhe-elämän ja irstailun välillä. Kokoomuksen aborttisiipi tuki yleisradion linjaa. Irstailu voitti ja keskustalainen Aho lähti muille maille haavojaan nuolemaan. Vaalit sujuivat käsikirjoituksen mukaan ja Halosesta tuli Suomen valtion, vaan ei kansan presidentti.

Sitten äänestettiin kunnallisvaaliehdokkaista. Oli muuten kumman hiljaista. Näytti siltä, että kukaan ei halua tulla valituksi. Peli oli kaikille selvä: kunnallisvaaleissa haettiin vain hölmöjä, joita kohta syytetään kuntatalouden huonosta tilasta ja siitä johtuvista vaikeuksista vanhustenhoidossa, terveydenhoidossa, koulutoimessa, ja kaikissa niissä tehtävissä, joita valtio määrää kunnan tekemään. Keskustapuoluetta ajettiin kunnanvaltuustoihin kuin käärmettä pulloon: Valtio määrää kunnille velvoitteita, mutta säätää sellaiset lait, ettei rahaa kuntiin jää. Tee siinä sitten ilman rahaa elämä ruusuiseksi, keskustalainen! Poikkeuksena olivat pääkaupunkiseudun kunnat, joissa on rahaa. Niiden äänestäjistä kilpailtiin.

On asioita, joita ei päätetä äänestämällä. Me ymmärrämme kyllä gangstereiden demokratian: Se on sitä, että enemmistö voi tehdä mitä tahansa, esimerkiksi hävittää vähemmistön fyysisesti. Kun Suomen valtio haluaa estää Israelia puolustautumasta terroristeja vastaan, on se selvä kannanotto terrorismin puolesta. Myös tässä tilanteessa yritämme hoitaa asiamme kunniallisesti, huolimatta siitä, että maan poliittinen johto tekee jotakin täysin muuta.

Kurussa 29.11.2000

Osmo Pöysti