Seuraavassa ev. lut. pastori Juha Muukkosen saarna, jonka hän piti (ainakin lähes samanlaisena) myös Oulussa 10.12.2004. Saarna on aiemmin jo pidetty ev. lut. Raamuttuopistolla 1999. RAAMATTUA ON JULISTETTAVA JUMALAN SANANA (2Piet. 1:19-21) Kolmannen adventtisunnuntain saarna (muokattu Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa vuonna 1999 pitämästäni saarnasta). Tämän viikon epistolassa eli Uuden testamentin kirjetekstissä Toisessa Pietarin kirjeessä on yksiselitteisesti sanottu, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. "Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." Raamatun sanat eivät ole siis mitä tahansa sanoja, vaan aivan erityislaatuisia, pysyviä ja tosia. Erityisesti meillä seurakunnan paimenvirkaan asetetuilla on äärimmäisen vakava vastuutehtävä julistaa tätä autuuden tuovaa ja kadotukselta pelastavaa Jumalan sanaa: - Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Uskokaa ilosanoma Herran Jeesuksen Kristuksen sovittavassa ristinveressä! Älkää olko niitä, jotka jäävät synteihinsä ja siten paatuvat ja luopuvat elävästä Jumalasta. Älkää kieltäkö suullanne älkääkä kättenne töillä Jumalan Raamatussa ilmoittamaa muuttumatonta lakia omaksi tuhoksenne. Sillä se, joka luopuu Jumalan kirjoitetusta sanasta Raamatusta, luopuu samalla myös Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta. Jumalan vanhurskaan tuomion vakavuudesta - sekä saarnamiehen että seurakunnan muun jäsenen näkökulmasta - kertoo myös profeetta Hesekielin kirjan 33. luku. Se on yksi Raamatun vahvimpia ja samalla suorastaan kauhistuttavimpia kuvauksia Jumalan asettaman paimenen tehtävän vakavuudesta. Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta. Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi. (Hes. 33:7-9) Edellinen 1930-luvun raamatunkäännös puhuu asiasta vielä vahvemmin värein: Ilmaisun "hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut" sijalla ovat alkuperäisen hepreankielisen tekstin mukaisesti sanat "hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi." Syntisestä elämästä varoittaminen ei ole nykyisin muotia. Päinvastoin. Jokainen saakoon elää aivan niin kuin huvittaa; niin kuin itse oikeaksi näkee. "Älköön kukaan tulko sanomaan minulle minun elämäntavastani mitään; kaikkein vähiten kaipaan mitään ojentamista tai nuhdesaarnaa!" Maailma ja maailmanmieliset elävät ja haluavat elää vapaudessa ilman mitään rajoittavia sääntöjä. Vaikka tosiasiassa tuo vapaus on synnin orjuutta. Maailma ei halua kuulla ja ottaa vastaan totuutta: "Sinä elät vääryydessä ja synnissä. Sinun on tehtävä elämäntavastasi ja asenteistasi parannus ja käännyttävä Elävän Jumalan puoleen!" Profeetta Hesekiel asetettiin oman henkensä uhalla puhumaan kansalle totuuden sanoja. Hänelle oli annettu paljon - huikaisevat taivasnäyt ja Herran sanojen kirkas kuuleminen. Mutta vastapainoksi Hesekieliltä myös vaadittiin paljon. Kenelle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan. Jumalan maailmassa ei voi olla valtaa, tietoa, ymmärrystä, rikkautta tai lahjoja ilman, että niihin myös aina liittyisi sitä suurempi vastuu ja tilintekovelvollisuus. Oletko sinä saanut Herralta tehtävän toimia Israelin kansan eli kristillisen seurakunnan vartijana? Jokainen kristitty on kutsuttu omassa lähipiirissään tällaiseen vartijan tehtävään. Jeesus sanoo: Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. (Matt. 18:15-18) Veljen takaisin voittamisessa on kysymys siitä, ettei tuo veli menekään syntiensä tähden kadotukseen, vaan pääsee synnin tunnustamisen ja anteeksiantamuksen sanan kautta takaisin taivastielle. Usein tätä asiaa kuvaamaan on käytetty vertausta syvän rotkon yli kulkeneesta, mutta romahtaneesta sillasta. Sinä tiedät, että tie on poikki seuraavan mutkan takana. Näet autoilijan, joka on tulossa kovaa vauhtia tietä pitkin. Jos tuon autoilijan henki on sinulle vähänkään arvoinen, niin huidot ja annat merkkiä autolle, jotta se pysähtyisi. Kerrot äärimmäisen tärkeän varoituksen: Älä aja eteenpäin, tuo tie vie kuolemaan! Jos näet auton, mutta et yritäkään sitä pysäyttää ja romahtaneesta sillasta varoittaa, olet syypää kuolemantuottamukseen. Jos sinut on vielä erityisesti asetettu liikenteen ohjaajan virkaan ja tehtävään, saat laiminlyönnistäsi tappo- tai jopa murhasyytteen. Jos autoilija ei kuitenkaan välitä pysähtymismerkistäsi tai ei usko varoitukseesi tien päättymisestä, ja väkisin kurvaa ohitsesi matkaa jatkaakseen, olet tietenkin vastuusta vapaa. Joitakin vuosia sitten lähipiiristäni tuli uskoon nuori tyttö. Tuo tyttö oli tapahtuman jälkeen äärimmäisen vihainen uskoville vanhemmilleen: "Miksi ette aikaisemmin sanoneet minulle, että jos en usko Jeesukseen, niin joudun kadotukseen?!" Jeesus käskee suhtautumaan itsepintaisesti julkisynnissä elävään ja moninkertaisia varoituksia kuulemattomaan seurakunnan jäseneen aivan kuin pelastuksesta osattomaan pakanaan tai halveksuttuun kansansa petturiin, veronkerääjään. Toki Jeesus ja Jeesuksen Hengessä elävät rakastavat pakanaa ja publikaania, mutta ei Herra heitä taivaaseen vie ilman parannusta ja uskoa. Paavali opettaa samoin kirjeessään korinttilaisille: Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. 'Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.' (1Kor. 5:9-13) Seurakunnan ulkopuolisille julkisyntisille tulee osoittaa rakkautta. Mutta ehtoollisyhteydestä ja lopulta seurakunnan jäsenyydestä tulee erottaa ne, jotka haluavat pysyä syntielämässä. Raamatun perusteella on käsitteellinen mahdottomuus, että seurakunnan jäsen voisi elää jatkuvassa julkisynnissä. Sillä nimenomaan julkisynneistähän on kysymys niin Jeesuksen opetuksessa syntiä tekevästä veljestä kuin juuri luetussa Paavalin kirjoituksessa. Julkisynnissä eli harhaopissa elävä on juuri se, joka on luopunut Jeesuksesta, Jumalan Sanasta. Sillä perusteella, että me kaikki olemme oman sydämemme syvyyksissä epäjumalanpalvelijoita, herjaajia, murhaajia, huorintekijöitä, varkaita, valehtelijoita ja himoajia, emme voi kumota Jeesuksen, Paavalin ja niin monien muiden Raamatussa meitä opettavien selviä sanoja. Ihmistä ei tietenkään pelasta se, että hän pidättäytyy julkisynneistä. Yksin uskomalla Jeesukseen tullaan vanhurskaiksi. On äärimmäisen tärkeää, että emme lankea farisealaiseen ulkokultaisuuteen. Minä ja julkisyntinen olemme lihalliselta sydämeltämme täsmälleen samanlaisia. Minut ja hänet erottaa toisistamme vain se, että minä Raamatun edessä tunnustan häpeällisen sydämeni mahdottomuuden ja tunnustan olevani velvollinen jokapäiväiseen parannuksentekoon, synnin pois laittamiseen elämästäni. Julkisyntinen ei sen sijaan tunnusta, että hänen täytyy tehdä parannus, tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksiannetuiksi Jeesuksen Golgatalla vuodattaman veren tähden. Se, joka julkisesti hylkää Raamatun opetukset Jumalasta, kielenkäytöstä, ihmiselämän pyhyydestä, avioliitosta, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä, ei voi olla Herran seurakunnan oikea jäsen. Epäjumalanpalvelijoita ovat esimerkiksi ne, jotka sanovat Jeesuksen syntyneen luonnollisesti kahdesta ihmisestä: kieltävät Hänen syntyneen Isästä Jumalasta ja neitsyt Mariasta. Tällaisia on omassa maassamme ikävä kyllä monia, jopa teologien keskuudessa. Aikanaan, lähes pari vuosikymmentä sitten, aloitellessani teologian opintoja sanoi eräs kurssitoverini Jeesuksen alkuperästä keskustellessamme: "Kuule, nykyisin vain harva teologi uskoo enää neitseestäsyntymiseen." Hän oli ilmeisesti itsekin teologisen tiedekunnan raamatunselitysopin opettajien valtavirran mukana luopunut tuosta "tieteenvastaisesta sadusta". Onneksi tuo kurssitoverini taisi olla väärässä: On monia teologeja, jotka uskovat neitseestäsyntymiseen. Epäjumalanpalvelija on myös se, joka avaa muita teitä pelastukseen ja taivaaseen kuin Jeesuksen risti. Tällainen on esimerkiksi Rooman paavi. Hän opettaa, että ihmisen omat työt - yhä edelleen jopa raha, joka aneina maksetaan - vaikuttavat myönteisellä tavalla pelastukseen. Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi paavin kirkossa vallitseva jumalattomuus ja julkinen harhaoppisuus, niin kerron toisenkin esimerkin. Katolinen kirkko ei tee lähetystyötä muslimien parissa. Perusteluna on se, että muslimithan jo uskovat yhteen jumalaan! Mitä heille enää mistään Jeesuksesta kertomaan! Eikä tätä Jeesuksen ainoana pelastustienä ohittavaa jumalattomuutta tarvitse hakea mistään Roomasta asti; se on vahvasti läsnä meidän omassa luopiokirkossammekin. Tosiasia on se, että kenellä ei ole Poikaa, hänellä ei ole Isääkään. Paaville ja hänen oppinsa kannattajille, sen enempää kuin heidän kotimaisille hengenheimolaisilleen, ei voi antaa synninpäästöä tai jakaa ehtoollista. Pelastuvatko he lopulta, ei ole minun asiani. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. Paavali mainitsee myös esimerkiksi pilkkaajan sellaiseksi, jonka kanssa ei pidä seurustella eikä aterioida; se on nauttia yhdessä Herran ehtoollista. Se, joka kiroilee ja noituu, käyttää Jumalan nimeä voimasanana ja ärtymyksen osoituksena ilman, että tunnustaa tätä kaikkea synniksi ja haluaa tehdä siitä parannusta, on pilkkaaja. Julkisesti kiroileva ja kiroilemistaan katumaton on julkisyntinen. Paavalin mainitsema juomari on se, joka käyttää alkoholia humaltumistarkoituksessa ja joutuu viinan hallitsemaksi. Juomarillekin tarjotaan armoa, mutta hänen kohdalleen pelastus voi tulla vain silloin, jos hän tunnustaa juomisensa synniksi ja haluaa tehdä siitä parannusta. Jos hän uudestaan - ja vaikka toistuvastikin - lankeaa, mutta jälkeenpäin katuu ja luottaa Jeesuksen ristin sovittavaan vereen, saa hän lankeemuksensa anteeksi. Siveettömästi elää se, joka haluaa toteuttaa sukupuolisuuttaan Jumalan säätämän avioliiton ulkopuolella. Julkisyntisiä ovat avoliitossa elävät, puolisonsa muun kuin huoruuden tähden hylkäävät ja toisen kanssa naimisiin menevät, seksinautintoja niin prostituoitujen, elokuvien, lehtien tai internetin kautta hakevat. Jumalan asettamat varoitusmerkit romahtaneesta sillasta ja kuolemanvaarasta sivaltavat kipeästi niin minun, sinun kuin kaikkien lähimmäistemme ja koko kansammekin elämään. Mutta ammottava rotko on tosiasia. Sitä ei muuta miksikään se, että yritämme peitellä tekaistuilla selityksillä varoitusmerkkejä ja STOP-kylttejä. Tai yritämme kääntää katseemme muualle, pois liikennemerkeistä - yrittäen unohtaa koko ohjetaulut. Tosiasia on se, että merkittävä osa kirkkomme jäsenistä ei Jumalan sanan valossa voi olla Herran seurakunnan jäseniä. He elävät julkeasti julkisynnissä - ilman, että tunnustavat parannusvaatimuksen koskevan heitä. He hoippuvat surmapaikalle ilman, että paikalleen asetetut vartijat huutaisivat heille ja osoittaisivat elämän tien. Itse olen pappi, seurakunnan paimen, ja siten erityiseen vartijavirkaan asetettu. Yksin Jumala tietää, miksi Hän minut tähän tehtävään on kutsunut ja valinnut. Omasta mielestäni olen tähän äärimmäisen vaativaan tehtävään täysin kelvoton ja mahdoton. Ja huomattava joukko kirkonmiehiä ja -naisia ajattelee samalla tavoin. Maassamme on tuhansia muitakin seurakunnan kaitsijoiksi vihittyjä. Kuinka moni heistä julistaa synninpäästön ja jakaa ehtoollisen esimerkiksi avosuhteessa elävälle, joka ei halua mennä naimisiin? Sellaiselle, joka jatkaa sukupuolielämää partnerinsa kanssa, mutta ei halua tähän sitoutua eliniäkseen? Papin synninpäästö ja ehtoollisyhteyteen hyväksyminen ilman parannusvaatimusta viestittävät yksiselitteisesti: sinä olet kulkemassa oikealla tiellä kohti taivasta. Tosiasiassa tuo avioliiton hylkäävä on Jumalan sanan perusteella matkalla aivan toiseen paikkaan. Onko sitten aivan varmaa, että lavean tien silta on poikki ja alla on huikean syvä kivinen rotko? Onko aivan varmaa, että kadotus on olemassa ja sinne monet näyttävät joutuvan? Entä jos kyseessä on sittenkin vain antiikin oppimattomien ihmisten teologinen työtapaturma? Professori - ja yhä edelleen kirkkomme pappi, voi piispaparkoja viimeisellä tuomiolla - Heikki Räisänen on yksiselitteisesti todennut, että teologinen tutkimus on vapauttanut meidät helvetin pelosta. Samaan hengenvetoon hän jatkaa, että sama teologinen työskentely on myös riistänyt meiltä toivon taivaasta. Nuo tämän maailman silmissä viisaan professorin sanat kumoutuvat kuitenkin yhdellä sanalla. Tuo sana on: risti. R-I-S-T-I, risti. Jumalan pyhän ja puhtaan Pojan piti helvetillisesti kärsiä ja tulla hylätyksi, kuolemaan ja kadotukseen heitetyksi. Jeesuksen kärsimys vahvistaa Jumalan lain ja Hänen hehkuvan ja kiivaan vihansa kaikkea pahuutta ja syntiä vastaan. Jos helvettiä ei todellisesti olisi, Jeesuksen ei olisi tarvinnut kärsiä - tai sitten Hän kärsi turhan tähden. Mutta turhaa Hänen kärsimyksensä ei todellakaan ollut. Ei ainakaan minulle ja toivottavasti ei sinullekaan. Sinä - ja puhun nyt myös itselleni - saat katsoa raadeltuun, häpäistyyn, pilkattuun ja ruoskittuun, rikki lyötyyn Jeesukseen. Siinä on sinun helvettisi Hänen harteillaan. Piikkikruunu Hänen otsallaan, syvät ruoskanjäljet kehossa, naulat käsissä ja jaloissa, sylki kasvoilla, iva ja pilkka korvilla ja sydämen päälle heitettynä; kaikki sinun tähtesi. Isä uhraa Poikansa; Nyt ei kuulu ääntä taivaasta, joka sanoisi: "Älä satuta kättäsi poikaan." Nyt todella teurastettiin se pässi, joka annettiin Iisakin sijaan - eli sinun sijaasi - uhrialttarille. Olitpa rikkonut kuinka paljon tahansa, elänyt julkisynnissä tai harhaopissa miten syvällä tai kauan tahansa, niin tänään sinulle tarjotaan anteeksiantamusta. Ehtoollispöydässä itse teurastettu Karitsa tarjoaa sinulle ruumiinsa syötäväksi ja verensä juotavaksi, jotta sinä yhdistyisit Häneen ja saisit Hänen kanssaan elää ikuisesti. Ehtoollinen ja ikuinen elämä on tarkoitettu jokaiselle, joka tunnustaa Raamatun edessä: olen paljossa - siis lopulta kaikessa - rikkonut ja tarvitsen anteeksiantamusta. Raamattu on oikeassa, minä väärässä. Sen sijaan olet erossa elävästä Jumalasta, jos pysyt sydämessäsi kovana ja toteat: "Minun ei tarvitse sitä kaikkea noudattaa, mitä Raamatussa noudatettavaksi annetaan. Kymmenen käskyn laki ei minua koske, ei ainakaan kaikilta osiltaan. En ole velvollinen noudattamaan apostolista oppia ja seurakuntajärjestystä. Minun ei tarvitse muuttaa ajatuksiani ja elämääni, vaikka ajattelen ja toimin eri tavalla kuin Raamatussa opetetaan." Toivon ja rukoilen, että viimeistään tämän saarnan ja jumalanpalveluksen jälkeen täällä ei olisi yhtään, joka näin kovettuneessa sydämessään ajattelisi. Jos täällä kaikesta huolimatta joku sellainen olisi, joka ei halua tunnustaa Raamatun edessä syntejään ja tehdä niistä parannusta, niin hänelle sanon: Älä tule ehtoollispöytään. Alttarin eteen kokoontuvat sairaat ja syntiset, heikot ja väsyneet, langenneet ja kompuroivat, uskossaan horjuvat ja epäröivät. Mutta Jumalan sanan, Raamatun, kieltäjät eivät sinne kuulu. Sellainen, joka ei tunnusta viheliäisyyttään ja sydämensä mustuutta, uskonsa heikkoutta ja rakkautensa vähäisyyttä, ei kuulu armopöytään. Jos laki on saanut pistää jumalattomaan lihanmieliseen sydämeesi, niin ole autuas. Jos koet tai tiedät olevasi syyllinen ja syntinen, niin juuri sinua varten Jeesus on tuonut täyden anteeksiantamuksen, ehdottoman armon omassa ruumiissaan ja veressään. Juuri sinua varten katetaan ehtoollispöytä, jossa saat syödä ikuisen elämän ruokaa, maistaa elämän puun hedelmää ja juoda elävää vettä. Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Jeesus sanoo: Totisesti, minä tulen pian. Aamen. (Ilm. 22:17, 20)