Tämä on G o o g l en välimuistitallenne kohteesta http://users.jyu.fi/~juhtolv/pink/peecee/0395/vapari.html haettu 25. marraskuu 2006 06:59:26 GMT.
G o o g l en välimuisti on tilannevedos, jonka otimme sivusta Webissä liikkuessamme.
Sivu on voinut muuttua sen jälkeen. Napsauta tätä, jos haluat nähdä nykyisen sivun sitä korostamatta.
Tämä Googlen oma kopio alkuperäisestä verkkosivusta voi viitata kuviin joita ei enää ole. Voit katsoa myös tekstimuotoista versiota sivusta (ei sisällä linkkejä kuviin).
Luo linkki tai tallenna kirjanmerkki tälle sivulle käyttämällä linkkiä: http://www.google.com/search?q=cache:AnRMhDuEqT4J:users.jyu.fi/~juhtolv/pink/peecee/0395/vapari.html+jessus+jessustelija+homojen+ja+lesbojen+pastori+harri+henttinen+vieraili+my%C3%B6skin+homojen+ja+lesbojen&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1

Googlella ei ole mitään suhteita tämän sivun tekijöihin eikä se ole vastuussa sivun sisällöstä.
Nämä hakutermit on korostettu:  jessus  jessustelija  homojen  ja  lesbojen  pastori  harri  henttinen  vieraili  myöskin 
Nämä termit näkyvät vain tälle sivulle osoittavissa linkeissä: homojen ja lesbojen
(Dokumentti luotu 12.11.1995)

Laskuri 1.1.1997 alkaen:



Numero 3/95


Vapautuspäivät 1995 Jyväskylässä



Jiipee ja avustajat



Seta ry. alkoi alkuvuodesta pohtia seuraavien Vapautuspäivien järjestelyitä ja varsinkin paikkakuntaa, jossa ne oli tarkoitus pitää. Helsinki ei tietenkään voinut tulla kyseeseen, koska siellä oli pidetty Vapautuspäivät jo kymmenen kertaa ja paikalliset aktiivit olivat sen vuoksi ihan burn-out. Turussa ja Tampereellakin Vapautuspäivät oli jo pidetty kummassakin. Jyväskylä oli seuraavaksi suurin ja pohjoisempi kaupunki, joten näin arvelimme saavamme aikaisempaa enemmän vieraita pohjoisesta. Meille ilmoitettiin, että seuraavassa Jyväskylän Kesä -tapahtumassa oli tarkoitus esittää myös muutamia homo- ja lesboaiheisia elokuvia. Tämän vuoksi päätimme tehdä niin, että laskemme nuo elokuvat osaksi Vapautuspäivien ohjelmaa. Samoin Jyväskylän Kesään ja Fincon 95-science fiction-tapahtumaan kuuluvat Satyricon -teknobileet päätettiin laskea osaksi myös Vapautuspäiviä. Aikaisemmin Vapautuspäivät oli pidetty yleensä loppukesästä, mutta Jyväskylän Kesän takia päiviksi valittiin 16.-18.6.1995.

Siispä aloitimme mielettömän valmistelurumban. Kaikenlaista pohdittavaa ja järjesteltävää riitti vaikka kuinka. Samoin jostain piti hommata järjestäjiä. Tapahtumasta täytyi pitää mieletöntä meteliä, jotta ihmisiä olisi saatu riittävästi paikalle, joten tiedottaminenkin oli jotenkin järjestettävä. Lehdistötiedotteita lähetettiin vähän joka paikkaan ja sen ansiosta aika moni lehti julkaisikin jonkinlaisen jutun tulevista Vapautuspäivistä. Myös Internet-tiedottamista käytettiin jonkin verran. Uutisryhmissä ja postituslistoissa oli vähän väliä ilmoitus Vapautuspäivistä. Antti laittoi tiedotteen myös Pink Clubin Gopheriin. Uutisryhmämainonta ei aivan mennyt nappiin, koska en osannut ns. crosspostausta. Väsäsin jopa WWW-sivun, jossa mainostettiin Vapautuspäiviä. Majoittaminenkin piti jotenkin järjestää, mikä ei ollut kovin simppeli juttu, koska paikallisten majoitusyritysten tiedettiin olevan jo ennestään varsin täynnä muista tapahtumista johtuen.

Tapahtumalle piti keksiä jokin nimi. Aikamme pähkäiltyämme keksimmekin sen: "1000 Queer Rally". Eri tapahtumille annettiin nimitys erikoiskoe. Vapautuspäivien eräänlaiseksi erityisteemaksi otettiin homojen ja lesbojen vanhemmat, jota ei aikaisemmin ollut. Sen vuoksi ohjelmaan laitettiin jotain toimintaa homojen ja lesbojen vanhemmillle.

Niinpä sitten koitti se päivä, jolloin Vaparit alkoivat. Ensimmäisenä EK:na oli keskustelutilaisuus homojen ja lesbojen vanhemmille. Alustajana toimi kukas muu kuin Seppo. Hänhän oli jo väsännyt pitkälle psykologian lopputyötään, jonka aiheena oli homo miesten äitien selviytymiskeinot. Aluksi Seppo kertoi tutkimuksensa tuloksista. Sitten yleisö sai kysellä Sepolta, mutta jostain syystä kellään ei ollut mitään kysyttävää. Loppuajan keskusteltiin homojen vanhemmille tarkoitetun kriisiryhmän perustamisesta. Tapahtuma herätti paikallaolleissa sen verran innostusta, että pyydettiin tulevaisuudessa järjestettäväksi lisää homojen ja lesbojen vanhemmille tarkoitettua toimintaa.

Seuraavana erikoiskokeena oli iltahartaus ja ehtoollinen vanhan hautausmaan kappelissa, joka kaikessa kolkkoudessaankin oli sopivan intiimi ja sijainniltaan riittävän syrjäinen tila, johon oli helppo tulla. Puhujana oli pastori Harri Henttinen, joka on tullut tunnetuksi ns. meikkipappina ja joka vieraili myöskin homojen ja lesbojen suuren suosion saavuttaneella kristillisellä leirillä Jyväskylässä toukokuussa. Vierasväki oli ikä- ja sukupuolijakaumaltaan vastakkainen tavalliseen kirkkoväkeen nähden: enemmistönä olivat miehet ja valtaosa oli nuoria ihmisiä. Ainoastaan nutturamummot loistivat poissaolollaan. Noin puolen tunnin mittainen tilaisuus rakentui puheen ja yhteisen ehtoollisen ympärille. Välillä laulettiin virsiä, joita säesti Antti-kanttori Kuopion kristillisestä piiristä. Tilaisuus oli yksinkertainen ja koskettava - rakkauden ja välittämisen yhteydellinen ilmapiiri oli käsin kosketeltavissa. Kerrankin sai tulla kirkkoon juuri sellaisena kuin on. Ainoa ikävä asia oli Jessus-auton ja kahden ääriuskonnollisen henkilön tuleminen tilaisuuteen. He liimailivat traktaatteja kirkon oveen, mutta suntio repi ne pois ennen tilaisuuden päättymistä. Onneksi miehet eivät aiheuttaneet välikohtausta vaan saimme viettää messun rauhassa.

Vapautuspäivien ensimmäinen elokuva oli nimeltään Hercules. Elokuvan lajityyppi oli camp-huumori. Pienikin yksityiskohta saattoi naurattaa. Juoni oli erittäin simppeli. Koko elokuvan myyntiarvo perustui näyttelijöiden ruumiinrakenteeseen.

Naisten bileet pidettiin Rentukassa YO-kylässä. Tilaisuudessa esiintyi Taikatuu ja konsertin ulkopuolella levyjä soitti dj. Teija. Paikalla oli allekirjoittaneen lisäksi kaksi miestä. Niistä toinen varasti Pink Clubin leimasimen (Mitähän hän sillä meinasi tehdä? Leimata kavereitaan homoiksi kirjaimellisesti?).

Vielä naisten bileitten kestäessä A-salilla alkoi Satyricon-teknobileet, jossa oli myös muita värikkäitä ihmisiä kuin Vapautuspäivien osallistujia. Bileissä oli myös yksi performanssiesitys, joka mukaili lähinnä jotain muinaisen Rooman juhlia. Bileet jatkuivat aamukahdeksaan ja jatkot olivat Topikatissa.

Lauantaina piti ensin olla bi-tapaaminen, mutta se peruttiin, koska sen vetäjä ei päässytkään paikalle. Sitten alkoi ulkoilmatapahtuma Päiväpervonen. Ilmeikkäänä juontajanamme toimi Minna "Mmminää" Tuominen. Ensin esiintyi [trans:parent]-ryhmä. Heidän hauska shownsa sisälsi musiikkia ja tanssia.

Sitten Rainer Hiltunen julisti tämän vuotiset ja Asiallisen tiedon omenan ja Kunniarotan saajat. Asiallisen tiedon omena annettiin kaikille homojen ja lesbojen vanhemmille, jotka ovat olleet avuksi lapsensa identiteettikehityksessä. Kunniarotan sai tänä vuonna Helsingin kaupungin ylipormestari Kari Rahkamo. Kun ILGA (International Lesbian and Gay Association) oli pitämässä Euroopan konferenssiaan Helsingissä ja pyysi Kari Rahkamoa järjestämään kokousvieraille edes vaatimattoman vastaanoton, hän kieltäytyi. Perinteisesti ILGA on jollain lailla huomioitu kaupungeissa, joissa sen Euroopan tai maailman kokoukset on järjestetty. Aivan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, Rahkamo alitteli rimaa oikein kunnolla kansainvälisiin tiedotusvälineisiin päässeissä lausunnoissaan, joissa hän mm. totesi, että homous on hänen mielestään vähän vastenmielistä ja että ihmisoikeuskysymykset eivät kuulu oikeastaan Helsingin kaupungin toimialaan.

Aikataulunlaadinnassa sattuneen lapsuksen takia Taikatuu-yhtyeen keikkaa jouduttiin odottelemaan aika pitkään. Siinä odotellessa kertoiltiin mm. tranu- ja blondivitsejä. Taikatuun tämänkertainen keikka oli äänentoistoltaan parempi kuin Naistenbileissä ollut keikka, mutta eräät tekniset ongelmat hieman häiritsivät, joista pahin oli ehkä se, kun Katja Lampelan kitarasta katkesi kieli Sydän sydän -biisin aikana. Tapahtumaan olimme odottaneet noin viittäsataa kävijää, mutta pettymykseksemme sinne tuli vain satakunta. Tapahtumassa kierteli Jessus-auton ihmisiä jakelemassa uskonnollisia traktaattejaan ja saarnaamassa milloin kenellekin juhlavieraalle. Onneksi saimme karkoitetuksi heidät. Tapahtuman päätteeksi järjestäydyimme mielenosoituskulkueeseen ja kävelimme muutaman kilometrin verran kulkueena. Seuraavana ohjelmassa piti olla transtapaaminen, mutta senkään vetäjä ei päässyt paikalle.

Nuorten tapaaminen sentään saatiin pidettyä. Sen vetäjänä toimi Pan Paakkanen. Keskustelimme nuorena homona ja lesbona olemisesta eri kaupungeissa ja Björn Palmén kävi kertomassa Amnesty Internationalin lesbo- ja homoryhmästä eli ALHO:sta, jonka tarkoituksena on mm. painostaa eri maitten viranomaisia vapauttamaan homoutensa vuoksi vankilaan tai pakkohoitoon joutuneita ihmisiä.

Sepänaukion vapaa-aikakeskuksessa oli Mummolaakson järjestämät bileet vanh.... eikun kypsempään ikään ehtineille lesboille. Siellä oli tarjolla erilaisia kakkuja ja sherryä. Aluksi ohjelmassa oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja keskustelua. Sitten Mummolaakso ry.:n puheenjohtaja Sirpa Eronen kertoi tämän järjestön toiminnasta. Seuraavana oli yksi huilunsoittoesitys. Tilaisudessa oli myös arpajaiset, joissa palkintona oli Marja Kaskisaaren Lesbokirja ja Kaarina Valoaallon uusin runokirja. Arpajaisilla kerättiin rahaa Mummolaakson toimintaa varten. Tapahtuman järjestelyissä oli mukana jyväskyläläisiä naisia, mutta Jyväskylässä ei vielä ole Mummolaakso-toimintaa.

Elokuvateatterissa pyöri elokuva nimeltä valtiatar, mutta en tiedä, oliko se hyvä vai huono, koska en ollut paikalla, eikä kukaan paikallaolleista ole ilmoittautunut minulle kertoakseen tuosta elokuvasta. A-salilla oli pääjuhla. Ohjelmassa oli ensin tanssimista ja loppuillasta lavalle nousi dragryhmä Les Femmes. Drag-shown jälkeen Jorma Hentilälle luovutettiin Setan historian ensimmäinen Seta-palkinto monivuotisesta työskentelystä Setan hyväksi. Pääjuhlan yleisömäärä oli pari sataa.

Pääjuhlan jatkot pidettiin Tuomiojärven uimarannalla. Ihmisiä oli lähinnä kahdessa paikassa, Stavangerin puiston rannassa Viitaniemessä ja Pääuimarannassa. "Vesikuurosta" huolimatta kaikilla oli hauskaa.

Sunnuntaiaamuna oli vielä kristillinen tapaaminen Pinkin toimistolla. Siellä kävi vielä yksi kirkkomatkalla ollut jessustelija pikkuvauvansa kanssa pitämässä moraalisaarnan.

Kaikenkaikkiaan Vapautuspäivillä oli kivaa olla osallistujana ja järjestelijänä. Jokainen lähti pois paikalta monta kokemusta rikkaampana. Ainoat ikävät puolet olivat Ulkoilmajuhlan yleisökato ja Jessus-auto jessustelevine kiihkouskiksineen, jotka jakelivat lapsellisen typeriä traktaattejaan ja liimailivat kaupungille julisteita, joissa mm. sönkötettiin, että homous on Jumalalle kauhistus ja miten homoudesta voi "eheytyä" Jeesuksen, Jumalan ja Pyhän Hengen avulla. Erityisen törkeää oli se, että he liimailivat julisteitaan Vapautuspäivät -mainosten päälle niin, ettei niitä voinut lukea.



Takaisin