TIETÄÄ MILLOIN KARJALAAN PALATAAN

"Hyviä uutisia! Lappeenrannan profeetta tietää, milloin Karjalaan palataan", totesi Harri Veijonen Karjala-lehden toimittajalle viedessään toimitukseen tekstiä "Takaisin Viipuriin 70 vuodessa". Karjala-Lehti ilmestyi ensi kerran 1.1.1904 Viipurissa. Vuosi 2003 on siis KARJALA-lehden 100. ilmestymisvuosi ja lehden ilmestymispaikka on Lappeenranta.
Israelin historiaa pakanain aikain alussa ja lopussa. Pakanain aikain alussa ollutta määrättyä 70 vuotta ei löydy Israelin historiasta aikojen lopulla. Mutta alkaen Jerusalemista evankeliumi vietiin maan ääriin, land fin, Finlandiin asti. Suomi oli määrätty syntymään samaan aikaan, kun kenraali Allenby vapautti Jerusalemia joulukuussa 1917. Finlandissa aikojen lopulla viimeisenä on 70 vuotta, jolloin päästään takaisin "Pyhälle maalle". Paikan loppu, Finland, sai toimia merkkinä tässä arvokkaassa asiassa todistamassa kotiseudulta poisottoa ja aika tiedetään 70 vuodeksi. Messiaan näkyvä paluu tapahtuu syyskuussa 2014. Sitä on jo monella tapaa todisteltu, mutta miellyttävin itselleni tämä: Määrähetkenä syyskuussa 1944 Karjala kirjattiin Neuvostoliitolle, mutta vain sitä varten, että 70 vuotta myöhemmin palataan kotiin! Jeremian toteutunut ennustus koski juutalaisten joutumista 70 vuodeksi pois kotiseudultaan, mutta sitä totuutta siis vahvistaa, että karjalaisille käy samoin tai jo siitä tiedämme, että niin tulee käymään! Viipurista lähtöä ei kukaan ennaltatiennyt paremmin kuin Viipurin profeetta Mikko Reponen. Reponenkin olemassaolollaan todistaa, että tulin myös minä. Kiitos, Mikko! Harri Veijonen, "Lappeenrannan profeetta".

TIETOJA VIIPURIN PROFEETASTA

"Mikko Reponen, karjalaisten profeetta, on eräs niistä hengellisen kentän hahmoista, joita liikuttuneena muistelen. On kulunut 31 vuotta (kirjoitusvuosi 1967) siitä, kun hän keskeytti papin saarnan Viipurin tuomiokirkossa. Olin silloin jo muuttanut Viipurista Poriin. Olen vain saanut kuulla tapahtumasta ja todennut, että välikohtaus on ollut vuonna 1936 elokuussa NMKY:n matkasihteeri Bertel Törmävaaran saarnatessa. Kesken saarnan Reponen, joka nähtävästi oli ollut haltioitunut elävästä julistuksesa, astui esiin ja kuuluvalla äänellä profetoi täpötäydessä kirkossa:
"Tämä kirkko tuhotaan ja kapunki hävitetään". Hän lausui myös parannukseen kehoittavia sanoja. Hänen esiintymisensä ei kestänyt kauan, mutta aiheutti tietenkin melkoisen hämmingin. -
Siirryttyäni uudelleen Viipuriin 1943 en tavannut Reposta. Häneltä oli kielletty sota-aikana pääsy Viipuriin, koska pelättiin hänen aiheuttavan paniikkimielialaa." Rovasti Santavuori s. 56 K. Mikkosen toimittamassa kirjassa: MIKKO REPONEN VIIPURIN PROFEETTA Suomen kohtalon apostoli. Kuva ja Sana 1967.

MIKKO REPOSEN MUISTOKIVI

"Karjalaisten profeetta, ent. kalakauppias ja saarnaaja Mikko Reponen, jota monet siirtoväkeen kuuluneet muistelevat kiitollisin ja rakkain mielin hänen herättävän ja lohduttavan julistuksensa vuoksi, sai iäisyyskutsun Härmän parantolassa lokakuun 22. päivänä 1951 ja kätkettiin Ylihärmän kirkkomaahan. Hän oli silloin vajaat kuudenkymmenen vuoden ikäinen.
Ylihärmän silloinen kirkkoherra, aikaisemmin Johanneksessa pappina toiminut rovasti K. A. Aukee teki viime vuonna aloitteen hautakiven pystyttämisestä Mikko Reposen haudalle. Helsingissä asuvat vainajan ystävät saivat aikaan, että eräs karjalaisjärjestö myönsi tarkoitukseen varat, ja niinpä kohoaa haudalla nyt äskettäin pystytetty koruton, mutta silti arvokas muistomerkki, johon on tekstattu ristin merkin ohella nimi ja muut asiaankuuluvat merkinnät." (Emt. s. 63).

LINKKEJÄ:
"Kauan elää Saimaan kanavan varren oikeain profeettain oikea sanoma."
Mikko Reponen Viipurin profeetta, kirj. Harri Veijonen
Mikko Reponen 1900-luvun henkilöissä, kirj. Harri Veijonen
Haku: Mikko Reponen Veijosen sivuilla

MIKKONEN K. ON KAARLO MIKKONEN

Kaksi kirjaa Mikko Reposesta toimittanut Mikkonen K. on Kaarlo Mikkonen, jolta löytyy teoksia seuraavat tusina:

[ 1 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Ihmeellinen Herran profeetta Saara Malisen siunattu elämäntyö 1931
[ 2 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Pieni kannel hengellisiä lauluja 1934
[ 3 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Pimeässä laaksossa 1937
[ 4 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Kallisarvoisia muistoja 1953
[ 5 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Ihmeellinen Herran profeetta Saara Malisen siunattu elämäntyö 1962
[ 6 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Herran koulussa Jumalan ihmeellistä johdatusta elämässäni 1963
[ 7 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Mikko Reponen, Viipurin profeetta, Suomen kohtalonvuosien apostoli 1967
[ 8 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Siunattua sanomaa. Viipurin profeetan Mikko Reposen kirjoitelmia 1968
[ 9 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Yhteinen matka kotiin Sanan vihreiltä laitumilta 1970
[ 10 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Vaikeat ajat Raamatun valossa esitetty runomuodossa 1972
[ 11 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Herran äänitorvi Jyrkän Reeta opiksi ja ojennukseksi 1974
[ 12 ] Mikkonen, Kaarlo (1) Elämän tien köyhä kulkija 1978

5. 8. 2003 VIIPURI AJAN MERKKINÄ * ENTISTÄ VIIPURIN MAALAISKUNTAA SANOIN JA KUVIN

Mustaa valkoiselle syntyy täällä Saimaan kanavan yläpäässä ja paikannimi Mustola. Suomenlahden perukassa ruotsalaisetkin näkivät valkoista, vitt, valkoinen ja siitä nimeksi Viipuri. Saimaan kanava on synnytyskanava. Jumalan Sanaa syntyy täällä tai sitä selvennetään ja Turussa arkkipiispa tekee päinvastoin. Kirkkonsa ehti jo enintään ikään, 700 vuotta. Puoli Suomea voi seurata Lappeenrannan miestä vastahan täytti 350 vuotta kotikaupunki. Viipurin linna perustettu 1293, Turun tuomiokirkko 1300. Jumalan seitsemän päivän järjestelmä löytyy pikkutarkasti jopa Suomen historiasta. Jo taannoin kirjoitin, miten vuosituhannen vaihteessa alkanut seitsemän vuoden pikakierros voidaan löytää kartallakin. Lähtö Viipurista 1993, Turussa 2000, voittajat maaliin 2007 ja häviäjät viimeiselle tuomiolle kisailevat maan vasempaan kolkkaan takaisin.
Ei tiennyt Torkel Knuutinpoika, että toimi sinä samana enteenä kuin Jupiterin ja Saturmuksen konjunktio 7 eaa tai kuin Oslon sopimus 1993. Kirkko pimenee pimenemistään, mutta meille seurakunnassa valo lisääntyy samaa tahtia. Kun he sanovat nyt on rauha, silloin meille taivaallisen Jerusalemin rauha. Kiitos Viipurin linnasta määrähetkenä. Kiitos Turun tuomiokirkosta. Agricola toi valon, mutta sieltä se pikkuhiljaa siirtyi tänne. Seurakunnan Tiedotuskeskus aloitti vuonna 1993 ja Turussa ihmeteltiin, kun se ei ollutkaan heitä. Vuosi 2000 oli käännekohta ajassa, kartalla ja maailmankaikkeudessa. Turusta Viipuriin seitsemässä vuodessa ja saavutamme päärämme. "Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka", Sananlaskut 4:18.
Vuoden 1944 syyskuussa Viipuri liitettiin Moskovan rauhassa osaksi Neuvostoliittoa täysin tyhjentyneenä suomalaisista. Antikristuksen Moskova on pian kyläpahanen ja Mustola keskuksena on oleva suurkaupunki. Tarkemmin sanottuna matkaa Moskovaan on 930 km ja kun pakanain aikain alussa oli aikoineen ennaltatiedetty 70 vuotta kestänyt tapahtuma niin mikä vastaava muu nyt olisikaan kuin VIIPURI TAKAISIN 70 VUODESSA! Syyskuusta 1944 syyskuuhun 2014. Paholaiselle vankeutta täysi tuhat! Harri Veijonen 5. 8. 2003 klo 16.00

ENTISTÄ VIIPURIN MAALAISKUNTAA SANOIN JA KUVIN

Jussilan suvun ensimmäisen sukukirjan kirjoittajan, kamreeri J. O. Rauhalan ensimmäinen kirja ilmestyi kahdeksan vuotta ennen sukukirjaa, vuonna 1947. Kirjan nimi on: Entistä Viipurin maalaiskuntaa sanoin ja kuvin. Kustantaja Ent. Viipurin maalaiskunnan hoitokunta, Helsinki, K. T. Puromiehen Kirjapaino O.Y. 1947.
Kamreeri Rauhalan oma kuva tuossa kirjassa on sivulla 76. Rauhala oli Viipurin maalaiskunnan kunnansihteeri alkaen 20. 2. 1920 kunnan toiminnan lopettamiseen saakka, joten hän oli maalaiskunnan historiikin luonnollinen kirjoittaja. Suuri osa kirjan teksteistä on J. O. Rauhalan. Muut kirjoittajat ja heidän aiheensa:
Konsulentti Manja Haltia: Marttatoiminta Viipurin maalaiskunnassa, rovasti Lauri Helle: Viipurin maaseurakunta, kirkkoherra Suomi Huolila: Ihantalan seurakunta, maisteri Arvo Inkilä: Silmäys Viipurin pitäjän vaiheisiin 1800-luvun puoliväliin asti, opettajat Hannes Koivu ja Juho Laine: Kirjastolaitos, opettaja Juho Laine: Koululaisten urheilu, opettaja Väinö Olkkonen: Raittiustyö, kansanedustaja E. Pusa: Kaupunkia maalaiskunnassa ja Kunnankirjurit, johtaja Johannes Reitamo: Rauhalan nuorten miesten kristillinen yhdistys, insinööri Väinö Skinnari: Urheilu ja urheiluseurat, johtaja I. Vartiainen: Kylliälän kasvatuslaitos.

Vanhaan Viipuriin suuntasi Ruotsin marski Torkel Knuutinpoika retkensä, kun hän 1293 tuli Karjalaa Ruotsin vallan alaiseksi laskemaan ja perusti Viipurin linnan, jonka ympärille vähitellen kasvoi kaupunki.
Sen jälkeen, kun Saimaankanava vuonna 1856 avattiin liikenteelle, tuli Juustilasta ja muistakin kanavanrannan kylistä huomattuja asutuspaikkoja. Huomattavin kylä Viipurin maalaiskunnassa tämän kanavan varrella oli Juustilanjoki ja siinä suuri maatila Juustilan kartano. Tämän tilan omistusoikeus oli vuonna 1756 joutunut Thesleff suvulle, joka omisti monia muitakin tiloja. Mm. Temolan ja Tassilan tilat Nuijamaan pitäjässä.

Viipurista Imatralle johtava maantie on jo vanha kulkutie. Myöhempinä vuosina oli tiellä vilkas autoliikenne. Matkalla Viipurista Imatralle 9 km kohdalla tulemme Saarelaan, joka on vanha lahjoitusmaakartano. Saarela oli keskuksena 23 tilaa käsittävässä lahjoitusmaakompleksissa, joka parooni Fabian Steinheilille lahjoitettiin 1. 3. 1794. 1930-luvulla kartanon isäntänä on sepän poika J. Hallenberg.
Matka jatkuu Ihantilaan. Valtio osti Ihantilan kartanon 23. 10. 1907. Seuraavaksi tullaan Kilpeenjoelle. Mahtava Äikkäänhovi oli taannoin kylän napa ja keskus. 1930- luvulla lopetti toimintansa jo 1874 perustettu Daniel Talsin kauppa. Sitten Ylivesi. Kunta osti tästä kylästä vuonna 1932 Nurmilampi-nimisen tilan.
Paluumatkalla Karjalan radan tienoolla salotietä myöten kuljettiin Torongin kautta Karisalmelle. Näätälä oli seuraava kirjassa kerrotun matkan kohde. Lopettanut oli Rapukosken saha. Lyytikkälänjärvellä tapaamme 14 itsenäistä tilallista, jotka "työskentelevät pelloillaan tyytyväisinä". Talin aseman tienoilla ei ole unohdettava vanhaa Kylliälän kartanoa. Matkalla Talista Viipuriin sivuutetaan Tammisuon asema, jonka seudun asuttamiseen suuresti vaikutti Karjalan rata.
J. O. Rauhala: Kalastus. Viipurinlahti on vanhastaan tunnettu hyväksi kalavedeksi. Ainakin 28 Samolan, Lihaniemen, Porkansaaren, Piispansaaren, Haan, Karppilan ja Kiiskilän kylien perhekuntaa sai tästä elinkeinosta vakituisen toimeentulonsa.
Kunnantalo sijaitsi kaupungin keskuksessa hyvällä paikalla. Vuosina 1931 ja 1932 rakennettiin uusi uljas kunnantalo Viipurin keskustaan. Talon oli suunnitellut arkkitehti Jalmari Lankinen. Rakentaja oli K. V. Stén, jolta oli halvin, 9.092.000 markan urakkatarjous. Kirjassa sivulla 62 on kuvattuna kunnanhallituksen viimeinen kokous, joka pidettiin Porissa 19. 3. 1945. Neuvostoliitto oli ryövännyt Viipurin seudun itselleen.

Viipurin maalaiskunnassa ensimmäiset kansakoulut olivat Tervajoen vuonna 1855 ja Ravansaaren vuonna 1857 perustetut. Kansakouluasetus maahan tuli myöhemmin, 11. 5. 1866. Viipurin maalaiskunnan kirjastolaitos aloitti toimintansa 1916. Kirja mainitsee, että Viipurin maalaiskuntaan sodan aikana tuli yli miljoonan markan elintarvike- ja vaatelahjoitus USA:sta presidentti Hooverin valvonnassa.
Kirjan mukaan Viipurin maa- ja kaupunkiseurakunta on Etelä-Karjalan vanhin seurakunta. Se on perustettu lähinnä linnan seurakunnaksi Vesteroosin piispan Pietari Elavinpojan toimesta 1293. Tunnetuissa asiakirjoissa seurakunta ensi kerran mainitaan vuonna 1351. Kirjan sivulla 176 on kuvattuna Viipurin maaseurakunnan kirkko. Vanhin säilynyt kirkko oli Vahtitorninkadun varrella Agricolan kirkko eli ns. entinen tuomiokirkko, joka on peräisin 1440-luvulta.
Kun talvisodan jälkeen marraskuussa 1941 seudun asukkaat palasivat koteihinsa, kirkot olivat palaneet. Jumalanpalvelustilaisuuksia pidettiin vuorotellen eri kylissä. Ihantalassa oli itsenäinen seurakunta ja sen kirkko kirjassa on kuvattuna sivulla 182.
Muistelmissa vaiherikkailta vuosilta 1939-1945 mainitaan Viipurin maalaiskuntalaisten sijoituskunniksi Alhainen, Hämeenkyrö, Kankaanpää, Kiikoinen, Kullaa, Lavia, Mouhijärvi, Noormarkku, Pomarkku ja Suodenniemi.
Kaunis Juustila. Sen tunnemme jo kouluaikamme Maammekirjasta, kirjoitti Hilma Saranen. Martta Vanhanen kertoi, miten laiva kääntyy Viipurista tultaessa Uuraan reitiltä ohi Ravansaaren ja tulee ihastuttavaan Karppilaan. Vilho Ellosen muistoja Merijoelta. Viimeisenä kotiseutumuistoja kirjoittaa Väinö Skinnari kotikylältään Suurperolta. Ei suurpedolta, jollainen oli karjalaiset ajanut pois kotiseudultaan. Suurelta osalta Jussilan sukukin on karjalaissuku, vaikka sen kotipaikka on Keski-Suomessa, Petäjäveden Kintaus. Harri Veijonen 5. 8. 2003

http://go.to/veijonen