YKSI SEURAKUNTA SUOMESSA
Vanhan liiton päivinä Israelin kansa oli Jumalan seurakunta maan päällä
(2.Moos.12:1-6, 1.Kun.8:14). Israel edusti myös Jumalan valtakuntaa maan
päällä (Ps.114:1-2, 1.Aik.28:5). Jokainen, joka oli syntynyt
israelilaiseen perheeseen, syntyi samalla myös Israelin seurakunnan
jäsenyyteen. Jos joku muukalainen, joka ei ollut syntyjään
israelilainen, tahtoi liittyä Israelin seurakuntaan, hänen tuli kääntyä
Israelin uskoon ja ympärileikkauttaa miehenpuolensa (2.Moos.12:43-49).
Vaikka Israelin seurakunta oli suuri ja siinä oli 12 sukukuntaa, oli se
silti yksi ainoa Israelin seurakunta, jonka tuli palvella Herraa,
Israelin Jumalaa ja totella Hänen käskyjänsä (2.Moos19).
Vanhan liiton Israelin seurakunta oli monta kertaa tottelematon Herran
Sanalle, eikä kantanut Hengen hedelmää ja Jumala joutui usein sitä
kurittamaan. Kun Messias (Kristus) saapui, Hän joutui sanomaan sen ajan
tottelemattomille, että "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja
annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Mat.21:33-46). Tämä ei
tarkoita sitä, niinkuin usein virheellisesti luullaan, että Jumalan
valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanakristikunnalle.
Matteuksen evankeliumin vertaus osoittaa selvästi, että Jeshua (Jeesus)
osoitti sanansa juutalaisen kansan rappeutuneille ja tottelemattomille
hengellisille johtajille, nimittäin fariseuksille, kirjanoppineille ja
saddukeuksille, jotka Mooseksen istuimella hallitsivat kansaa
(Mat.21:45; 23:1-7, Ap.t.4:1-7; 23:8). Näiltä Jumalan valtakunta ja
Israelin seurakunnan hallitseminen otettiin pois ja annettiin niille,
jotka kantavat Hengen hedelmää (Gal.5:22, Room.6:22, Efes.5:9).
Kenelle sitten Jumalan valtakunta annettiin ? Sille piskuiselle
laumalle, joka uskoi ja uskoo Jeshua Messiasta (Jeesusta Kristusta) ja
tottelee Hänen Sanaansa (Luuk.12:31-32). Uuden liiton Israelin Jumalan
valtakunnan ja seurakunnan hallinta uskottiin 12 Karitsan apostolille,
jotka saivat tuomita sitä 12 valtaistuimella (Luuk.22:28-30). Uuden
liiton seurakunta ei myöskään ole irti todellisesta Jumalan Israelista.
Paavalin öljypuuvertauksen mukaan Israel on se pyhä öljypuun juuri,
jossa on jaloja öljypuun oksia eli israelilaisia messiaanisia uskovia ja
oksastamisen kautta mukaan päässeitä epäjalon öljypuun oksia eli
pakanauskovia (Room.11:17-29). Pakanat ovat päässeet näin uskon kautta
Messiaaseen Jeshuaan (Jeesukseen) todelliseen uuden liiton Israelin
perheeseen (Efes.2:11-22). Sekä juutalaisuskovat että pakanasyntyiset
uskovat ovat kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi Messiaan (Kristuksen)
ruumiiksi eli uuden liiton seurakunnaksi, jossa Herra itse on päänä
(Efes.1:22-23, Kol.1:14-18). Tämä on uuden liiton Israel, uuden liiton
Jumalan valtakunta ja uuden liiton seurakunta.
Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on
yksi (Room.12:4-5, Efes.4:1-6, Joh.17:20-23). Apostolisen
alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin
luonnollinen tosiasia (Ap.t.2:37-47; 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys
on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla.
Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun
pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän
osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan
seurakunnalle (Room.1:1-7, 1.Kor.1:1-2, Efes.1:1, jne.). Kullakin
paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli
yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim.3:1-7,
Tiitus.1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit,
joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja
leipää murtamaan (Ap.t.2:46; 12:12, Room.16:3-5).
Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa
tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten
korinttolaisia (1.Kor.1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden
henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden
Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen
Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes.2:1-12). Monia antikristuksia
oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja
nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten
uskovien kanssa (1.Joh.2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa
yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki,
antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se
on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden
mukaan vähintään yli 4.000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja
harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä
nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon
eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta,
joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä
maallisen petovallan kanssa (Ilm.17).
Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen
ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa ennalleen todellisen seurakuntansa
yhdeksi laumaksi juuri ennen tulemustaan (Ap.t.3:19-21, Joh.10:16).
Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle
kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten
(Efes.5:25-27, Ilm.19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan
(Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä
uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu
todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan
rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan
ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii hetken suurella
voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa
vaikeiden aikojen keskellä (Ilm.14:14-16, Dan.12:1-3).
Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen ? Jo vuosien ajan on
ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet
yksilöuskovat ja pienryhmät ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen
menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan"
kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni
mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko
yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita.
Monilla paikkakunnilla kokoontuu pienryhmiä kodeissa, kuten
alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta
mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan
lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää
murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan
(1.Kor.14:26).
Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä
pienryhmät tulevat lisääntymään ja lopulta muodostuu kaikista
vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi
kirkkokunta, vaan Pyhän hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä,
toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh.13:35). Se on samalla
mahdollisesti myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva
maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki
todelliset uskovat joutuvat jättämään lopulta lopun ajassa nousevan
maailmankirkon, "porttobaabelin", eteivät joutuisi sen tuomion alle.
(Ilm.18:1-4).
Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään
kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain
kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja
toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu
Jumalan tuomion alle (1.Kor.5:15-17, Ilm.14:8). Pitäkäämme huoli siitä,
että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen)
ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä ja pienryhminä
vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista
seurakuntaa (Efes.4:11-16).
Keijo Lindeman
Lisätietoja Seurakunnan Tiedotuskeskus
- Kirkkoihin kuulumattomat
|