Uskon isä

Paluu sisällysluetteloon // Paluu ohjelmasivulle

JUMALA VAHVISTAA LIITON 1MS 15:1-21 ja VAHVISTUS

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri."

Jumala hoiti masentunutta Abramia.

Jumala toistaa lupauksensa kansasta ja maasta nyt jo kolmannen kerran. Nyt hän vahvistaa sen valalla, rohkaistakseen Abramia.

Abramin kysymys on nähty kärsimättömän ja epäuskoisen miehen vuodatuksena. Kuinka sitten Paavali kehuu Aabrahamin uskoa, Rm 4:18-20? Abramin kyselystä ei välttämättä paista epäusko, sisäinen taistelu kyllä. Siinä voidaan nähdä myös usko: "Herra, sinä olet luvannut minulle lapsia. Olenkohan minä nyt ymmärtänyt oikein? Miten sinä aiot tästä selviytyä?"

Alunperin damaskolainen Elieser oli Abramin "huoneenhaltijapalvelija", ykkösmies. "Elieser" voidaan käänttää ”Jumala on apu”.

Yleinen tuon ajan tapa oli, että huoneenhaltijapalvelija olisi tällaisessa tilanteessa ollut laillinen perijä. Jumala lupaa, että Abramin omista kupeista syntyisi se lupausten poika. Rohkaisuksi ja muistutukseksi Jumala kehotti Abramia katsomaan yölliselle taivaalle ja muistamaan, että hänellä olisi kerran yhtä lukematon määrä jälkeläisiä kuin taivaalla oli tähtiä. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Tämä lyhyt jae on Raamatun merkittävimpiä jakeita. Tähän jakeeseen sisältyy kristillisen uskon perusta.

Mekin taistelemme epäilystemme kanssa. Epäilyksen ja epäuskon ero on se että, epäilevä haluaisi uskoa, epäuskoinen ei halua uskoa, vaikka saisi perusteita. Mutta mekin saamme luottaa Lupaajaan, joka ei syö sanojaan. Tässä näemme miten Jumala hoitaa masentuneita. Hän vie heidät avaraan paikkaan näkemään sen mitä heillä jo on eikä tutkimaan sitä mitä masentuneelta puutuu.

Liitto ja lupaus

Abram pyytää jotain kättäpitempää uskonsa vahvistukseksi ja hän saa sen. Jumala vahvisti valansa veren kautta. Esim Jer 34:18 mainitsee ajan tavan vahvistaa liitto verellä.

Jumala käski Abramia halkaisemaan kolme eläintä: hiehon, vuohen ja oinaan (kaikki kolmivuotiaita). Lisäksi piti teurastaa metsäkyyhkynen ja kyyhkysenpoika.

Liittokumppanit kävelivät halkaistujen eläinten läpi. Jos jompikumpi rikkoisi liiton, hän saisi saman osan kuin halkaistut eläimet.

Abram reagoi Jumalan läsnäoloon kuten moni hänen jälkeensä (esim. Mooses, Elia, opetuslapset Getsemanessa), sisäinen pelko, kauhu, pimeys ja uni. Ihminen ei kestä Jumalan pyhyyttä.

Abram näki Jumalan tulen liekehtivän uhrikappaleiden välissä. Jumala "käveli" uhrieläinten läpi ja vahvisti itsensä kautta valansa. Abram ei kävellyt! Jumala teki aloitteen! Jumalan liitto on lopulta "yksipuolinen". Hän on ainoa, joka voi pitää liiton ehdot 100%.

Jumalan liitto lepää lopulta aina Hänen uskollisuutensa varassa. Abram nukkui. Hän ei enää tehnyt mitään pelastuksensa hyväksi. Silloin Jumala vasta toimi ja antoi hänelle mahtavat lupaukset.

Jumala vahvistaa lupauksen maata. ”Minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka”.

Mutta samalla hän antaa myös valtavan ennustuksen Abramille jakeessa 13-14.

Vahvistaessaan liittonsa Abramin kanssa Jumala myös valotti Abramin jälkeläisten tulevaisuutta.

Abram sai kuulla 400 vuoden orjuudesta, Egyptin tuomiosta, kansan vapautumisesta neljännessä polvessa (sukupolven ajateltiin kestävän eliniän, eli yli 100 vuotta näihin aikoihin), sekä amorilaisten saamasta oikeudenmukaisesta tuomiosta (juutalaisten Joosuan johdolla valloittaessa maan).

Jumala on siis luvannut juutalaisille koko alueen Välimerestä Eufrat-virtaan saakka. Koskaan ei Israel ole hallinnut koko tätä aluetta. Se on vielä edessäpäin! Tapahtuisiko se mahdollisesti 1000-vuotisen valtakunnan aikana, emme tiedä.

Kuitenkin tiedämme, että Jumala on historian Jumala. Elämme Jumalan ennalta tuntemaa historiaa. Hän tuntee myös meidän elämämme, sen menneisyyden ja tulevaisuuden.

Hän on tehnyt meidän kanssamme liiton ja vannonut veren kautta, Jeesuksen ruumiin kautta, pitävänsä sen varmasti. Tämän liiton varassa uskallamme käydä tulevaisuuteen.

JUMALA SINETÖI LIITON! 1MS 17:1-27

Tässä Jumala lupaa ensimmäisen kerran aivan suoraan antaa Aabrahamille lapsen Saarasta. Lapsen nimi olisi "Iisak" = hän nauraa. Jakeessa 20 Jumala lupaa siunata myös Ismaelin. Vaikka hän ei olosikaan "Vaimon siemenen" välittäjä, hänestäkin tulisi suuri kansa. Mutta varsinaisen liiton, lupauksen liiton, Jumala tekisi Iisakin ja hänen jälkeläistensä kanssa.

On kulunut 14 vuotta Ismaelin syntymästä! Jumala kohtaa Abramin ja vahvistaa liittonsa hänen kanssaan nyt neljännen kerran. Kysymyksessä on edelleen yksisuuntainen liitto. Taas aloite on Jumalalla. Joka kerran liitto ja sen lupaukset saavat lisäpiirteitä. Nyt Jumala ikään kuin "sinetöi" tämän liiton.

Jumala ilmoittaa itsensä uudella nimellä, "El Shaddai" = Jumala Kaikkivaltias ja ilmoittaa näin kykenevänsä täyttämään Abramille ja hänen jälkeläisilleen antamansa lupaukset.

Abramille Jumala olisi ennen muuta El Shaddai. Abram lankesi kasvoilleen Kaikkivaltiaan Jumalan eteen.

UUDET NIMET ABRAMILLE JA SAARAILLE 1Ms 17:4-8,15-21

Raamatun liittoihin liittyi usein uuden nimen antaminen. Kun Jumala vaihtui, tai kun uskovan elämässä tapahtui jokin kaiken mullistava muutos, Jumala antoi uuden nimen (esim. Jaakobista tuli Israel). Nimen vaihtuminen oli myös yksi sinetti uudesta liitosta. Tästä juontuu myös kristillinen tapa antaa nimi kasteen yhteydessä. j.4-8 Abram sai uuden, lupausta vastaavan nimen. "Korotetusta isästä" tuli "paljouden isä" tai "monien isä".

Lisänä aikaisempiin liiton vahvistuksiin, lupaukseen jälkeläisistä liittyi nyt lupaus kansoista ja kuninkaista. Tässä neljännessä liitossa ydin on "Minä olen heidän Jumalansa".

Saarai sai lupausta vastaavan nimen. Saarain nimi pysyi merkitykseltään samana ("ruhtinatar"), mutta se sai uuden painotuksen. Saarasta tulisi monien kantaäiti.

Aabraham naurahti ja epäili omia ja vaimonsa mahdollisuuksiaan enää jatkaa sukua. Neljässätoista vuodessa oli Aabrahamin luonnollinen kyky kadonnut.

"Kunpa edes Ismael saisi elää.." luonnollinen epäilevän isän huokaus.

ASETTAMALLA LIITON MERKIN 1Ms 17:9-14,22-27

Liittoon kuului olennaisena liiton merkki, joka muistutti osapuolia, sekä ulkopuolisia liiton olemassaolosta. Se edusti myös liiton pitämistä, sitoutumista Jumalaan. Tarkemmat moraaliset ehdot annettaisiin myöhemmin Siinain vuorella. Ympärileikkaaminen oli yleisesti käytetty tapa jo tuolloin. Mutta sen merkitys oli erilainen. Se edusti yleensä mieheksi tulemista. (Näin myös arabeilla nykyään.)

Aabrahamin liitossa se edusti puhdistumista, erottautumista pakanuudesta, samaistumista Jumalan kansaan. Liitto oli avoin myös pakanoille. Ehtona oli samaistuminen Jumalan kansaan. Jumalan liittoon otetuissa miehissä korostuu erilaisuus, eri-ikäiset ja eriarvoiset, niin vapaat, kuin orjat. Aabrahamille se oli jo aiemmin syntyneen liiton ja suhteen "sinetöimistä", muille se oli uuden liiton ja suhteen alku. Tämä päivä oli Vanhan Testamentin "helluntai", VT:n seurakunnan syntymäpäivä.

Ympärileikkaus muistutti juutalaista, kenelle hänet on luvattu, kenen liitoon otettu. Samoin kristillinen kaste muistuttaa meille, kenelle meidät on luvattu, kenen liittoon otettu. Ympärileikkaus muistuttaa, että Jumala on Aabrahamin jälkeläisten Jumala. Kristillinen kaste muistuttaa, että Jumala on Jeesukseen uskovan ihmisen Jumala.

Aabrahamin oma poku toistuu myös luvussa 1Moos. 20 Aabraham ja Saara siirtyivät Mamrensta Negeviin asettuen Kaadeksen ja Suurin välimaille. Sielläkin Aabraham pelkäsi menettävänsä Saarna ja syyllistyi valheeseen. Tästäkään huolimatta Jumala ei liittoansa perunut.

Paluu sisällysluetteloon // Paluu ohjelmasivulle

AuraNET