Uskon isä

Paluu sisällysluetteloon // Paluu ohjelmasivulle

OMA POLKU

"EGYPTIN REISSU" 1MS 12:10-20

NÄLÄN HÄTÄ

Raamattu ei kaunistele Jumalan ihmisten syntejä ja virheitä. Jumala toimi inhimillisten ihmisten kautta. Jumalan armo kirkastui heissä.

Juuri kun Abram on saanut valtavat lupaukset Jumalan huolenpidosta, hänen polkunsa alkaa kulkea aivan toiseen suuntaan. Kanaanin maa joutui kärsimään kuivuudesta siinä missä muutkin seudut. Egypti on aina ollut vilja-aitta. Niilin säännölliset tulvat kastelivat pellot kuivinakin aikoina. Egypti oli monille kansoille pakopaikka kuivuuksien aikana.

Abramin lähtö Egyptiin oli inhimillisesti siten perusteltua. Mutta samalla siinä näkyy Abramin käytännön epäilyt. Hän ei jaksanut luottaa Jumalan pitävän huolta läpi nälänhädän. Hän otti asian "omaan hanskaansa".

Ratkaisun "hinnan" olisi pitänyt saada Abramin epäilemään, että Jumala ei kenties olekaan tämän takana.

Sinäkin voit kysyä, mistä tietää, mikä on Jumalan johdatusta? Voit olla varmempi, jos valinnalla on "Jumalan sormenjäljet" eli valita ei ole ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, ja sinulla on sisäinen rauha. Mieti vielä, johtaako ratkaisu ongelmiin, jolta nyt haluan sulkea silmäni vai johtaako ratkaisu kompromisseihin

ABRAMIN VALHE 1Ms 12:11-13

13. Sano siis olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin."

Pelko on aina seurannut Jumalan tahdosta luopumista. Lähtiessään Egyptiin hän otti suuren riskin. Muinoin oli tavallista, että valtaa pitävät takavarikoivat kauniita naisia omaan käyttöönsä. Abram vaaransi oman ja vaimonsa hengen. Kaunis vaimo saattaisi olla liian suuri houkutus egyptiläisille. Abram pyysi vaimoaan puhumaan "puolitotuuden". Vaikka tämä oli hänen sisarpuolensa, oli hän ennen muuta hänen vaimonsa. Käytännössä se oli valhe, johon nälkä ja pelko hänet ajoivat. Teksti antaa ymmärtää, että Abram halusi pelastaa erityisesti oman nahkansa.

EGYPTILÄISTEN HÄTÄ 1Ms 12:14-20

Saarai vietiin faaraon hoviin. Egyptiläisethän eivät tehneet mitään väärää! Abram sai veljenä hyvän vastaanoton. Hän rikastui. Kaikki näytti hyvältä, kunnes väkeä Egyptissä alkoi kuolla. Jumala ei jättänyt Abramia. Mutta toiset joutuivat kärsimään hänen ratkaisustaan. Faarao suuttui ja kuljetutti Abramin vaimonsa kera pois maasta.

Jumala käänsi tapahtuneen siunaukseksi, lupauksensa mukaan. Jumala kuitenkin hoiti asioita omalla tavallaan, mutta se ei tee Abramin tekoa tekemättömäksi. Aabraham lähti, mukanaan lisää omaisuutta. Mahdollisesti myös Saaran orjatar Haagar. Meidän syntimme vaikuttavat myös muihin. Toiset saattavat kärsiä, vaikka me itse saisimmekin armon ja kokisimme Jumalan huolenpitoa. Mutta se ei tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi!

ABRAMIN OMA POLKU 1MS 16:1-17:27

Aabraham oli uskon sankari, mutta hän ei ollut synnitön. Aabrahamin lankeemus tuotti suuria ongelmia, joista juutalainen kansa kärsii vielä tänäänkin. Kysymys "Jumalan tahdon tiestä" ja "Jumalan sallimuksen tiestä" on jokaiselle kristitylle tärkeä.

ABRAM JA SAARAI "AUTTAVAT" JUMALAA 1Ms 16:1-4

Saarai, Abramin vaimo, ei synnyttänyt Abramille lasta. Mutta Saarailla oli egyptiläinen

Abramin ja Saarain malttamattomuus korostuu edellisten lukujen huikeita tapahtumia vasten. Aviolliset paineet jyräsivät nyt alleen lupauksista elämisen. Lupausten maassa oli jo eletty 10 vuotta, eikä lupaus jälkeläisistä näyttänyt vieläkään toteutuvan. Saarai koki varmasti itsensä epäonnistuneeksi. Ajan käsityksen mukaan lapsettomuus oli ennen muuta vaimon vika. Ajan tavan mukaan orjattaresta syntyneet lapset olivat perimyksen suhteen tasavertaisia muiden lasten kanssa (esim. Jaakobin pojat). Abram ei jaksanut roikkua lupauksen varassa, vaan myöntyi vaimonsa ehdotukseen. "Järjen ääni" voitti "uskon äänen". "Jospa Jumala toteuttaisikin lupauksensa Saarain orjattaren kautta..."

Odottaminen on kristityllekin vaikeata. Olemme kiusattuja "auttamaan Jumalaa", vauhdittamaan" Jumalan johdatusta ja olemme kiusattuja toteuttamaan Jumalan antamia "näkyjä" itse. Erityisesti tärkeissä elämämme ratkaisuissa on Jumalan ajan odottaminen kultaakin kalliimpi taito. Jos avaamme väkisin Jumalan sulkemia ovia, kadumme sitä myöhemmin.

EN MINÄ TÄTÄ TARKOITTANUT 1Ms 16:5-6

Jumalan tahdosta poikkeaminen johti siihen että, ihmissuhteet tulehtuivat Abramin perheessä. Raskaaksi tullut Haagar alkoi halveksia Saaraita. Saarai suuttui mieheensä syytti tätä kaikesta: "Minun kohtaamani vääryys kohdatkoon sinua!" Abram pesi kätensä ja kehotti Saaraita hoitamaan omat ongelmansa niin kuin hyväksi näki. Ilmeisesti Abram jo tällöin tajusi tehneensä virheen. Yhdestä vääryydestä syntyneet uudet vääryydet johtivat vielä väärään kostoon; Saarai kuritti Haagaria niin, että tämä lähti pakoon.

"Oman tahdon tie" (tietoinen Jumalan tahdosta poikkeaminen) näyttää nopeasti hedelmänsä. Se vie sisäisen rauhan ja levon ihmissuhteista.

ARMOLLINEN JUMALA 1Ms 16:7-16

Jumala kohtasi Haagarin vesilähteellä erämaassa Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: "Sinä olet ilmestyksen Jumala.

Enkeli kysyi Haagarilta asioiden todellista laitaa. Haagar ei peitellyt, vaan kertoi avoimesti Jumalalle. Enkeli kehotti parannukseen: "Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle." Samalla enkeli antaa lupauksen pojasta ja monista jälkeläisistä. Käytännössä tämä oli anteeksiantamus. Haagar oli kohdannut "Hänet, joka minut näkee." ja kuitenkin hän sai elää. Samalla Jumala ennusti Ismaelin luonteen ja sotaisuuden. Hän on kuin villiaasi …”

Jumala haluaa saattaa meidät totuuteen. Totuuteen tuleminen on armon, anteeksisaamisen edellytys. Jumala ei ole vain juutalaisten Jumala, Hän haluaa armahtaa kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa.

ISMAEL - "PISTIN" JUUTALAISTEN LIHASSA

Abram oli näihin aikoihin 86 vuotias. Harranista lähdöstä kulunut 11 vuotta.

Abramin ja Saarain parannuksesta ei tässä yhteydessä puhuta mitään. Viidessätoista vuodessa, jotka vielä kuluivat ennen kuin Iisak syntyi, he joutuivat varmasti tekemään sitä monta kertaa. Ismaelista ja hänen jälkeläisistään tulisi juutalaisen kansan suurin ongelma.

Väkivalta ja kiivaus leimaisi ismaelilaisia. Vrt. 1Ms 25:18. Historia tukee tätä aina meidän päiviimme asti. Kristitty niittää elämässään "Jumalan auttamisen" hedelmää. Kaikki synneistämme johtuvat käytännön vaikeudet eivät katoa elämästämme yhtäkkiä parannuksen tehtyämme. Se ei merkitse, ettemme olisi saaneet syntejämme anteeksi. Jumala jättää elämäämme "kilvoittelun aiheita", jotka pitävät meitä "pienellä paikalla" Jumalan ja joskus myös ihmisten edessä.

Asenteemme näihin "pistimiin" on ratkaiseva, katkeroidummeko Jumalaan, vai annammeko näiden "pistimien" työntää meitä lähemmäksi Jumalaa.

Paluu sisällysluetteloon // Paluu ohjelmasivulle

AuraNET