JUMALAN KANSA VAELTAA ARMON VARASSA
EFESOLAISKIRJEEN SELITYS
Luentosarja Paavalin kirjeistä
Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys
Arto Auranen 2008
 


Sisällysluettelo

Efesolaiskirjeen johdanto
(laajempi johdanto tulossa)

 

 

1. KRISTUS ON AVAIN! EF 1:1-14

JOHDANTO: Efesolaiskirje on Seurakuntakirje eli varsinainen epistola. Sitä on sanottu Uuden testamentin syvällisimmäksi kirjaksi ja Paavalilaisuuden ytimeksi, jossa on Apostolin oppi sopusointuisessa kokonaisuudessaan.


I  KENELTÄ KENELLE?

Tässä puhuu Paavali, joka ei pysty unohtamaan menneisyyttä. Runsaasti samankaltaisuutta Kolossalaiskirjeen kanssa. (155 jakeesta 75 esiintyy lähes samassa muodossa Kolossalaiskirjeessä. Esim. Ef 4:17-32 / Kol. 3:5-17.) Alkuseurakunta piti Paavalia kirjoittajana.

Efeson seurakunta on merkitty vastaanottajaksi, vaikka varhaisimmissa käsikirjoituksissa ei Efesoa mainita. Niinpä sen vastaanottaja oli joko Efeso, tai kirje oli tarkoitettu alunperinkin kiertokirjeeksi kulkemaan Efeson kautta. Paavalin henkilökohtaisia viestejä ei kirjeessä esiinny, vaikka hän työskenteli seurakunnassa kolme vuotta. Kirje on selvästi osoitettu pakanakristityille. He ovat tulleet äskettäin Kristuksen yhteyteen ja ovat vaarassa langeta takaisin. Kirjeen toimitti Efesoon Tykikus (Ef 6:21-22), joka välitti myös Kolossalaiskirjeen (Kl 4:7-9).

Kun tämä kirje on tarkoitettu useille seurakunnille (joista tärkeimmät olivat ne 7 seurakuntaa, joille Jeesus myöhemmin lähetti Patmokselta kirjeet apostoli Johanneksen välityksellä, Ilm.2-3), siinä käsitellään sellaisia uskon ja elämän asioita, joita koskeva opetus oli tarpeen niille kaikille. Apostoli puhuu siinä erityisesti seurakunnan (ekkleesia) olemuksesta, elämästä ja tehtävästä.

Paavali oli kirjoittamisen aikaan vankina, (Ef 3:1; 4:1; 6:20). Hän kirjoitti kirjeen joko Kesarean vankilasta vuosina 57-59 jKr. (Apt 24:27), tai Rooman vankilasta vuosina 60-62 jKr. (Apt 28:30).

Kirjeessä Paavali korostaa keskinäisen yhteyden ja rakkauden merkitystä. Jättäessään hyvästejä efesolaisille vanhimmille Paavali varoitti pahoista opettajista (Apt 20:29-30). Ilmestyskirja osoittaa seurakunnan onnistuneen koettelemaan väärät opit (Ilm 2:1-7), mutta kadottaneen rakkautensa Kristukseen.
Efesolaiskirje on "seurakuntakirje". Se tähtää seurakunnan rakentumiseen.


II ALKUTERVEHDYS " Ef 1:1-2

1. JUMALAN VAI IHMISEN KUTSU?
Sisäisen kutsun ja ulkoisen kutsun tasapaino (esim. kutsu lähetystyöhön). Voiko kuka tahansa sanoa saaneensa kutsun kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön? Kyllä voi! Mutta miten voi koetella, onko tuo kutsu Jumalasta? Entä, jos se nouseekin ihmisen omasta sisimmästä ja halusta päteä? Joskus inhimillinen pätemisentarve pukeutuu hyvinkin hengelliseen pukuun. Silloin sanonta: "...mutta Jumala on minut kutsunut!" ei riitäkään!
Sisäistä kutsua tulee seurata ulkoisen kutsun, jo olemassa olevan seurakunnan kutsun. Esim. Paavali sai kutsun Antiokian seurakunnalta, ja myöhemmin myös Jerusalemin seurakunnan siunauksen. Hän ei kutsunut itse itseään.

Jakeissa 1-14 on yksitoista kertaa fraasi "Kristuksessa"! "Niin kuin juuri maassa, niin kuin oksa puussa, niin kuin kala meressä, niin kuin lintu ilmassa, niin on kristitty Kristuksessa"! (Fransis Foulkes)
Rauha Jumalan kanssa on saatavissa armon kautta, jonka Jeesus Kristus on välittänyt. Armo ja rauha kuuluvat yhteen.


III SIUNATTUJA KRISTUKSESSA EF 1:3-10

Olet siunauksen aarreaitassa. Jumala on jo siunannut Sinua kaikilla hengellisillä siunauksilla Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa! Jeesukseen on kätketty kaikki siunaukset.
Olemme valittuja Kristuksessa "niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät."
Kristuksessa kaikki ihmiset ovat kutsuttuja ja valittuja! Kaikki oli luomisen perusteella tarkoitettu Jumalan yhteyteen. Kysymys on siitä, otammeko kutsun vastaan!
Jos olemme Kristuksessa, olemme valittuja. Kristus on meidän pelastusvarmuutemme, ei se olemmeko valittuja vai emme! Jumala halusi valita Kristuksessa!
Ei ainoastaan valittuja, vaan myös lunastettuja Kristuksessa. Ef 1:6-7
Lunastaa-sanan merkitys on ostaa takaisin jokin asia tai ihminen, joka on joutunut toiselle. Siksi olemme yhtä Kristuksessa Ef 1:8-10
Jumalan armon yhä syvempi käsittäminen tekee ihmisestä viisaan. "Viisaus" on tietämistä, joka näkee asioiden ytimeen. Jumalan antama viisaus tuntee armon niin kuin se todella on.
"Ymmärtäminen" on käsittämistä, joka johtaa oikeaan toimintaan.
"Salaisuus" on ennen ilmoittamaton totuus, jonka Jumala nyt on Henkensä kautta ilmoittanut.
Salaisuus koskee Jumalan "armotaloutta", pelastussuunnitelmaa, joka aikojen lopulla toteutuisi. Tähän suunnitelmaan kuuluu mm. että: Jumalan ja ihmiskunnan välinen sota näkyvästikin päättyy.
Juutalaisten ja pakanoiden välinen erottelu loppuu. Molemmat pelastuvat Kristuksen kautta. Näkyvän ja näkymättömän todellisuuden ero lakkaa. Kristus on yhdistävä kerran kaikki!



IV PERILLISIÄ KRISTUKSESSA! EF 1:11-14

Kristittyinä, Jeesukseen uskovina meillä on taivasperintö odottamassa. Jokainen Kristukseen uskova on siihen edeltämäärätty. Se on yksisuuntainen testamentti, johon perinnönsaajalla ei ole muutosoikeutta!
Sinettinä ja aitouden todistuksena perintönä on Pyhä Henki.
Pyhä Henki annetaan sille, joka kuulee evankeliumin ja uskoo Jeesukseen. Pyhä Henki todistaa, että Jeesus on kuollut Sinun puolestasi, että Sinä olet kerran taivaassa.

Sivun alkuun
 

AuraNET

© AuraNET

Päivitetty 13.04.2008