|
Sisällysluettelo
Efesolaiskirjeen johdanto
(laajempi johdanto tulossa)
|
|
1. KRISTUS ON AVAIN! EF 1:1-14
JOHDANTO: Efesolaiskirje on Seurakuntakirje eli varsinainen
epistola. Sitä on sanottu Uuden testamentin syvällisimmäksi kirjaksi ja
Paavalilaisuuden ytimeksi, jossa on Apostolin oppi sopusointuisessa
kokonaisuudessaan.
I KENELTÄ KENELLE?
Tässä puhuu Paavali, joka ei pysty unohtamaan menneisyyttä. Runsaasti
samankaltaisuutta Kolossalaiskirjeen kanssa. (155 jakeesta 75 esiintyy
lähes samassa muodossa Kolossalaiskirjeessä. Esim. Ef 4:17-32 / Kol.
3:5-17.) Alkuseurakunta piti Paavalia kirjoittajana.
Efeson seurakunta on merkitty vastaanottajaksi, vaikka varhaisimmissa
käsikirjoituksissa ei Efesoa mainita. Niinpä sen vastaanottaja oli joko
Efeso, tai kirje oli tarkoitettu alunperinkin kiertokirjeeksi kulkemaan
Efeson kautta. Paavalin henkilökohtaisia viestejä ei kirjeessä esiinny,
vaikka hän työskenteli seurakunnassa kolme vuotta. Kirje on selvästi
osoitettu pakanakristityille. He ovat tulleet äskettäin Kristuksen
yhteyteen ja ovat vaarassa langeta takaisin. Kirjeen toimitti Efesoon
Tykikus (Ef 6:21-22), joka välitti myös Kolossalaiskirjeen (Kl 4:7-9).
Kun tämä kirje on tarkoitettu useille seurakunnille (joista tärkeimmät
olivat ne 7 seurakuntaa, joille Jeesus myöhemmin lähetti Patmokselta
kirjeet apostoli Johanneksen välityksellä, Ilm.2-3), siinä käsitellään
sellaisia uskon ja elämän asioita, joita koskeva opetus oli tarpeen
niille kaikille. Apostoli puhuu siinä erityisesti seurakunnan (ekkleesia)
olemuksesta, elämästä ja tehtävästä.
Paavali oli kirjoittamisen aikaan vankina, (Ef 3:1; 4:1; 6:20). Hän
kirjoitti kirjeen joko Kesarean vankilasta vuosina 57-59 jKr. (Apt
24:27), tai Rooman vankilasta vuosina 60-62 jKr. (Apt 28:30).
Kirjeessä Paavali korostaa keskinäisen yhteyden ja rakkauden merkitystä.
Jättäessään hyvästejä efesolaisille vanhimmille Paavali varoitti
pahoista opettajista (Apt 20:29-30). Ilmestyskirja osoittaa seurakunnan
onnistuneen koettelemaan väärät opit (Ilm 2:1-7), mutta kadottaneen
rakkautensa Kristukseen.
Efesolaiskirje on "seurakuntakirje". Se tähtää seurakunnan
rakentumiseen.
II ALKUTERVEHDYS " Ef 1:1-2
1. JUMALAN VAI IHMISEN KUTSU?
Sisäisen kutsun ja ulkoisen kutsun tasapaino (esim. kutsu
lähetystyöhön). Voiko kuka tahansa sanoa saaneensa kutsun kokoaikaiseen
Jumalan valtakunnan työhön? Kyllä voi! Mutta miten voi koetella, onko
tuo kutsu Jumalasta? Entä, jos se nouseekin ihmisen omasta sisimmästä ja
halusta päteä? Joskus inhimillinen pätemisentarve pukeutuu hyvinkin
hengelliseen pukuun. Silloin sanonta: "...mutta Jumala on minut
kutsunut!" ei riitäkään!
Sisäistä kutsua tulee seurata ulkoisen kutsun, jo olemassa olevan
seurakunnan kutsun. Esim. Paavali sai kutsun Antiokian seurakunnalta, ja
myöhemmin myös Jerusalemin seurakunnan siunauksen. Hän ei kutsunut itse
itseään.
Jakeissa 1-14 on yksitoista kertaa fraasi "Kristuksessa"! "Niin kuin
juuri maassa, niin kuin oksa puussa, niin kuin kala meressä, niin kuin
lintu ilmassa, niin on kristitty Kristuksessa"! (Fransis Foulkes)
Rauha Jumalan kanssa on saatavissa armon kautta, jonka Jeesus Kristus on
välittänyt. Armo ja rauha kuuluvat yhteen.
III SIUNATTUJA KRISTUKSESSA EF 1:3-10
Olet siunauksen aarreaitassa. Jumala on jo siunannut Sinua kaikilla
hengellisillä siunauksilla Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja
ylösnousemuksessa! Jeesukseen on kätketty kaikki siunaukset.
Olemme valittuja Kristuksessa "niin kuin Hän ennen maailman perustamista
oli Hänessä valinnut meidät."
Kristuksessa kaikki ihmiset ovat kutsuttuja ja valittuja! Kaikki oli
luomisen perusteella tarkoitettu Jumalan yhteyteen. Kysymys on siitä,
otammeko kutsun vastaan!
Jos olemme Kristuksessa, olemme valittuja. Kristus on meidän
pelastusvarmuutemme, ei se olemmeko valittuja vai emme! Jumala halusi
valita Kristuksessa!
Ei ainoastaan valittuja, vaan myös lunastettuja Kristuksessa. Ef 1:6-7
Lunastaa-sanan merkitys on ostaa takaisin jokin asia tai ihminen, joka
on joutunut toiselle. Siksi olemme yhtä Kristuksessa Ef 1:8-10
Jumalan armon yhä syvempi käsittäminen tekee ihmisestä viisaan.
"Viisaus" on tietämistä, joka näkee asioiden ytimeen. Jumalan antama
viisaus tuntee armon niin kuin se todella on.
"Ymmärtäminen" on käsittämistä, joka johtaa oikeaan toimintaan.
"Salaisuus" on ennen ilmoittamaton totuus, jonka Jumala nyt on Henkensä
kautta ilmoittanut.
Salaisuus koskee Jumalan "armotaloutta", pelastussuunnitelmaa, joka
aikojen lopulla toteutuisi. Tähän suunnitelmaan kuuluu mm. että: Jumalan
ja ihmiskunnan välinen sota näkyvästikin päättyy.
Juutalaisten ja pakanoiden välinen erottelu loppuu. Molemmat pelastuvat
Kristuksen kautta. Näkyvän ja näkymättömän todellisuuden ero lakkaa.
Kristus on yhdistävä kerran kaikki!
IV PERILLISIÄ KRISTUKSESSA! EF 1:11-14
Kristittyinä, Jeesukseen uskovina meillä on taivasperintö odottamassa.
Jokainen Kristukseen uskova on siihen edeltämäärätty. Se on
yksisuuntainen testamentti, johon perinnönsaajalla ei ole
muutosoikeutta!
Sinettinä ja aitouden todistuksena perintönä on Pyhä Henki.
Pyhä Henki annetaan sille, joka kuulee evankeliumin ja uskoo Jeesukseen.
Pyhä Henki todistaa, että Jeesus on kuollut Sinun puolestasi, että Sinä
olet kerran taivaassa.
Sivun alkuun
|
