Kirjeen erityispiirteet Paavali ei mainitse kenenkään muun olleen kirjoittamassa Galatalaiskirjettä yhdessä hänen kanssaan.

Kirje ei myöskään sisällä yhtään henkilökohtaista tervehdystä. Nämä ovat kuitenkin piirteitä, joita esiintyy muissakin Paavalin kirjeissä. Sekään ei ole harvinaista, että Paavali, joka muutoin usein saneli kirjeensä kirjurille, tarttui itse kynään ja liitti loppuun omakätiset päätössanat. Mutta ne eivät yleensä ole niin pitkät kuin Galatalaiskirjeessä, Gal 6:11-18. Tämän lisäksi on syytä mainita kolme merkittävää ominaispiirrettä.

1. Ensinnäkin on yllättävää, ettei kirjeen alkusanojen jälkeen ole Jumalan ylistystä ja esirukousta lukijoiden puolesta. Tällainen osa puuttuu myös 1. kirjeestä Timoteukselle ja kirjeestä Tiitukselle. Mutta Galatalaiskirjeessä tämän osan poisjättäminen tuntuu järkyttävältä, koska suoranaisesti sen tilalla on pahaenteinen ja pettymyksestä kertova aloituslause: »Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte ...» On siis kyseessä heti alusta lähtien tavallisuudesta poikkeava kirje.

2. ominaispiirre on kielenkäytön poikkeuksellinen kiihkeys. Kirjoittaja käyttää ainakin kymmenessä kohdassa erittäin teräviä ja suorastaan karkeita ilmaisuja

Lisäksi kirjeen pääaiheen käsittelyn keskeyttää kolme juuri senhetkiseen tilanteeseen suunnattua, vahvasti persoonallista jaksoa:

Galatalaiskirjeessä sitä vastoin ne sisältävät valheellisiin opettajiin kohdistuvaa suuttumusta ja surua siitä, että galatalaiset ovat antaneet houkutella itsensä pois uskosta yksin Kristukseen ja samalla myös pois pelastuksesta.

3. ominaispiirre on se, että Galatalaiskirjeeseen sisältyy Paavalin kirjeiden pisin yhtenäinen kertova jakso, nimittäin Gal 1:13 - Gal 2:15. Tämä tekstijakso on katsaus siihen Paavalin elämänvaiheeseen, josta kerrotaan myös Apt 7:58:ssa, Apt 8:3:ssa ja luvuissa 9-11 ja 13-15.

Ensi silmäyksellä näitä kahta kertomusta ei ole helppoa pitää yhtäpitävinä. Sitä on pidetty jopa mahdottomana. Mutta jos pidämme lähtökohtana sitä ilmeistä tosiasiaa, että kummankin kirjoittaja on luotettava, että totuudessa pysyminen on heille itsestäänselvyys ja että he haluavat kertoa ainoastaan itse tuntemiaan asioita, havaitsemme eroavuuksien johtuvan siitä, että kirjoittajat keskittyvät kuvaamaan saman ajanjakson eri puolia eivätkä sen vuoksi kerro samoja yksityiskohtia.

Paavalin kirjeissä on useita lyhyitä mainintoja hänen toiminnastaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Hän kirjoittaa Galatalaiskirjeeseen tämän pitkän ja yhtenäisen kertomuksen siksi, että hänen on välttämättä näytettävä toteen apostolinvaltuutensa.

Kirjeen erityispiirteet liittyvät siis varsin suurelta osin judaististen harhaopettajien kahteen keskeiseen väitteeseen: ensimmäinen ja toinen ominaispiirre liittyvät väitteeseen, jonka mukaan Mooseksen laki on välttämätön pelastuksen ehto. Kolmas erityispiirre liittyy väitteeseen, jonka mukaan Paavalilla ei ollut todellisia apostolin valtuuksia.

Lopuksi on korostettava, että ankaruudestaan huolimatta kirje ilmentää voimakkaasti Paavalin rakkautta Galatian kristittyjä kohtaan. Hänen suuttumuksensa kohdistuu valheen opettajiin. Hän käyttää monta kertaa sanaa »veljet»: Luopumuksen merkeistä huolimatta hän pitää lukijoita »hengellisinä lapsina», Paavali haluaa luottaa heihin. Hän muistelee mielihyvällä käyntejään heidän luonaan. Hän päättää kirjeen rauhan ja armon toivotukseen kaikille, jotka tahtovat elää hänen neuvojensa mukaan.

Koko kirje on yritys suostutella lukijat tekemään se, mikä on oikein

PALUU ETUSIVULLE