|
ELÄMÄÄ SEURAKUNNASSA
Kehotus kestävyyteen 1Pt. 5:1-14
Edellisissä luvuissa Pietari viittaa seurakuntaa kohdanneisiin
kärsimyksiin Näitä teemoja hän ei unohda viimeisessäkään luvussa.
Pietarin tavoin hän ei jää näihin vaan kääntää katseen kohti
tulevaisuutta. Pietari korostaa Kristuksen tulemusta ja toivoa.
Avain seurakuntayhteyteen on keskinäinen nöyryys, ei ehkä niinkään
yksimielisyys, vaan keskinäinen yhteys.
Pietari soveltaa kehotuksen molempiin osapuoliin siis johtajiin ja
seurakuntalaisiin. Tämän yhteyden suurimpia vihollisia ovat ylpeys
ja vallanhimo. "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa
armon." [KR92: Pt. 5:5] Toisaalta Raamattu korostaa "Kun nuo
tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän
vapautuksenne on lähellä.” [KR92: Luuk. 21:28]
Ylpeä me voimme olla saavutuksista, mutta emme saa ylpeillä näillä.
Kaikkihan tulee kuitenkin Herralta ja hänessä.
Seuraavassa Pietari kohdistaa sanansa niin seurakunnan johtajiin
kuin seurakuntalaisiin. Myös pienepien tehtävien johtajien tai
vetäjien pitää ottaa nämä sanat varteen.
Seurakunta ja sen kaitsijat
1Pt.5:1Seuraavan kehotuksen minä osoitan
niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa - minä,
joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä
myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä:
Pietari on itsekin seurakunnan vanhemmistoon kuuluva.
Johdonmukaisesti ajatellen parannuksen tulee seurakunnassakin alkaa
sen johtajista, vanhimmista. Vanhuus ja viisaus kulkivat muinaisten
kansojen mielestä käsi kädessä.
Apostolit asettivat jokaiseen perustamaansa seurakuntaan vanhimmat.
Kaikissa Paavalin perustamissa seurakunnissa valittiin vanhimmat.
Vanhimpien määrää ei sanottu.
Vanhimman tehtävät
Paikallisen seurakunnan johtaminen, 1Ts 5:12, 1Tm 3:5.
Seurakunnan edustaminen, Apt. 15:4, 21:18. esim. apostolien
kokouksessa
Opettaminen, 1Tm 3:2, 4:13, 5:17.
Henkilökohtainen, 2Tim 2:24,25, Tt 1:9. sielunhoito ja neuvominen
Seurakunnan valvominen, Apt 20:28-31. koetteleminen mikä on
hyvää ja mikä huonoa.
Yksityisen seurakuntalaisen kehityksen ja tarpeitten valvominen, Hb
13:17.
Sairaitten puolesta rukoileminen, Jk 5:14-16.
Miten tuli hoitaa seurakuntaa
2.
Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille
uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan,
älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta.
Seurakunnan vanhimpien tulee hoitaa virkaansa innokkaasti
tavoittelematta siitä itselleen hyötyä.
Kelolliset
He eivät saaneet olla äsken kääntyneitä, jotta eivät ylpistyisi.
Heillä tuli olla hyvä todistus ulkopuolisilta (myös
ei-kristityiltä).
Vanhimmat vihittiin virkaansa kätten päälle panemisen ja rukouksen
kautta, 1Tm 4:14.
Esikuva
3. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän
osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.
KAITSIJAN KIUSAUKSET
Pietari varottaa tässä vanhimpia kolmesta seurakunnan johtajan
helmasynnistä:
Kalvin on jakanut johtajan helmasynnit:
Laiskuudesta: (lihallinen)
Hengellisessä työssä on kiusaus "mennä siitä, missä aita on
matalin...", tehdä vain välttämättömin.
Voiton himosta: (sielullinen)
Seurakunnan johtaminen edellyttää halua ja näkyä tähän tehtävään.
Motiivina ei saa olla: "Mitä minä siitä saan tai hyödyn...?" Kun
Jumala antaa haasteen niin mitä minä menetän, mitä siitä saan?
"Rahan himo on kaiken pahan alku..." 1Tm 6:10. Omat ja virman rahat
menee sekaisin. Jokainen johtaja tarvitsee esirukousta.
Vallan himosta: (ylpeys)
"Ei herroina halliten..." viittaa vallankäyttöön. Kirkkoherrat
tarvitsevat esirukousta. Vastuun jakaminen ilman, että ihmiset
väsyvät, on johtamisen armolahja. Vanhinten tulisi olla esimerkki
Kristusta lähellä elävästä ihmisestä.
YLIPAIMENEN TUOMA PALKKA
4. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä
saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.
Vanhimmat saavat kruununsa Jeesukselta. (Vrt. Ilm 4:10. 24 vanhinta
heittävät kruununsa Jumalan jalkojen juureen!) Vastuu on ihana asia
mutta vastuun saanut saa myös isot punnukset.
KESKINÄINEN NÖYRYYS
5. Samoin te, jotka olette nuorempia, tyytykää
asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen
nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän
antaa armon
Jumala opettaa meitä erilaisin tavoin nöyryyteen. Mutta opimmeko
nöyryyttä ja kärsivällisyyttä! Pietari kehottaa meitä
pukeutumisesimerkin avulla vyöttäytymään keskinäiseen nöyryyteen.
Koko Jumalan armotalous perustuu nöyrtymiseen Jumalan edessä.
Kreikkalaisille silloin ja nyt on kielteinen merkitys nöyrtymiselle.
Kristus korotti nöyryys sanan hyveeksi. Ylpeä sydän tuhoaa
seurakuntayhteyttä.
Ylpeys osaa pukeutua monenlaiseen hengelliseenkin valepukuihin.
"Minä koin, että Herra puhui", ei saa olla omien tarpeiden
korostamista.
6. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle,
niin hän ajan tullen korottaa teidät
Jos
Jumala kerran on ylpeitä vastaan, meidän on syytä nöyrtyä Hänen
edessään saadaksemme armon ja välttyäksemme viimeiseen tuomion
nöyryytykseltä.
SAAMME KANTOAPUA
7. Heittäkää kaikki murheenne hänen
kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Tämän jakeen ydinkysymys ei ole siinä, miten minä vapautuisin
murheistani, vaan miten vapautuisin ajattelemaan enemmän muita, kuin
itseäni ja omia murheitani. Pietarin lähtökohtana on ollut psalmi.
55:23. Heitä murheesi Herran huomaan, hän
pitää sinusta huolen. Ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Matt. 11:28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te
työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
RAITTIUS JA KESTÄVYYS
8. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa.
Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona
ja etsii, kenet voisi niellä.
9. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne
kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Vihollisen armeija ärjyvän leijonan tavoin yrittää käyttää hyväkseen
myös kärsimyksiä, joiden kautta kristittyä kuljetetaan Taivaaseen.
Hän yrittää saada uskovan katkeroitumaan Jumalaan. Kun olet ottanut
vastuuta jostakin hengellisestä tilaisuudesta, niin älä ihmettele
sitä hellettä.
Vastustakaa häntä …
Paras kommentaattori tälle jakeelle on Paavali, Ef 6:12-18.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja
lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä
pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden
henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa
Ottakaa päällenne koko sota-asu
JEESUS KUTSUU YHÄ
10. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa
Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa
kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa
teidät.
11. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
Kaiken annon Jumala (vrt. 4: 10) on se Jumala, josta kaikki armo on
lähtöisin.
varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa. Verbit ilmaisevat tässä
lupauksia, ei toivotuksia. Siis JUMALA ON MEIDÄN PUOLELLAMME
Lopputervehdys
12. Silvanuksen, luotettavaksi tietämäni
veljen, välityksellä lähetän teille tämän lyhyen kirjeen, jossa
lausun teille kehotuksia ja vakuutan, että se armo, jossa te elätte,
on todella Jumalan armoa. Pysykää siinä lujina!
Siinä
armossa lujina! Usko, joka teillä on Kristukseen, ei ole mitään
luulottelua.
Se on todellista ja pelastavaa uskoa. Vaikka jokaisella uskovalla
ajoittain on epäilyksiä, me saamme luottaa Jeesuksen sovitustyön
vievän meidät "ihan oikeasti” Taivaaseen!
Valittu seurakunta
13. Teille lähettää tervehdyksen Babylonissa*
oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin. Samoin tervehtii teitä
poikani Markus.
Valittu seurakunta
Silvanus (eli Siilas) toimi Pietarin kuriirina, ei ilmeisesti hänen
sihteerinään.
Terveiset Babyloniasta viittaavat Pietarin kirjoittaneen tämän
kirjeen Roomasta.
Markus oli evankelista Markus Johannes
"Tervehtikää pyhällä suudelmalla..." On paljon vaikeampi riidellä,
kun on juuri 'suudellut' toista ystävyyden osoituksena. Meidän
kulttuurissa oudompi käyttäytymistapa on nämä kuvainnolliset
poskisuudelmat. Vaikka itämaiseen tapaan Pietari kehoittaa: 14.
Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla.
Rauha teille kaikille Kristuksen yhteyteen liitetyille.
RAUHA KRISTUKSESSA
"Rauha kaikille, jotka Kristuksessa olette." Kristuksessa on meidän
rauhamme, ei missään muualla. Rauha syntisyydestämme.
Tämän kirjeen saajat olivat vaikeissa ahdistuksissa, mutta he eivät
saaneet niiden johdosta luulla joutuneensa pois Jumalan armosta.
Palaamme toiseen Pietarinkirjeeseen tammikuussa 2012 |